12/473-474   11/237   taulu 11-237

Kahdestoista sukupolvi

Matti Erkinpoika Somppi ( taulu ) - Pihlajaveden Sompin isäntä 1671-1689. Katovuodet olivat koetelleet Matti Somppia useana vuonna. Kesän 1687 koittaessa tila oli vararikon partaalla. Riesana oli vielä talvella ylläpitopalkalla taloon otettu 14-vuotias paimenpoika Heikki Yrjönpoika. Poika oli maannut viikkoja sairaana paimentamatta karjaa.
    Ruokaa Sompeilla ei tahtonut löytyä omille, saati hyödyttömälle paimenelle. Matti Somppi päätti häätää pojan kesken sopimuskauden takaisin äitinsä luokse.
    Viikkoa myöhemmin ilmestyi Sompeille paimenpojan äiti, Elina Heikintytär. Poika ei ollut ilmestynyt kotiin. Kylällä huhuttiin kuolemasta. Äiti vaati Somppeja kanssaan etsimään poikaa. Tämä löytyi talon laidunmailta suuren kiven päältä. Päässä oli paha, verinen ruhje, kengät puuttuivat.
    Äiti tiesi heti, että jokin oli vinossa. Hän pyysi kyläläisiä paikalle todistamaan näkyä. Niin Sompit kuin muutkin talolliset olivat haluttomia tutkimaan asiaa. Elina Heikintyttären onneksi Keuruulle sattui veronkerääjä, kruununmies Johan Spoof. Hän haistoi palaneen käryä ja määräsi pojan ruumiin hautauskieltoon.
    Tutkinta jäi huiskinnaksi. - Asia eteni Spoofin hoivassa käräjille. - Suomessa ei ollut niin vähäistä ihmistä, jonka asiaa ei olisi oikeudessa käsitelty. Äidille oli tärkeä päästä oikeuteen, löytää mahdollinen syyllinen ja saada poika kunniallisesti haudatuksi, Vilkuna sanoo.
    Tapauksella ei ollut silminnäkijöitä, eikä siten varsinaista syytettäkään esitetty. Todistajia kuultiin vielä kaksilla käräjillä. Tutkinta jäi silti puolinaiseksi. Mätänevä ruumis makasi koko ajan Somppien aitassa hautauskiellossa.
    Lopulta tuomio syntyi. Somppi perheineen vapautettiin kaikista epäilyistä. Tapaus alistettiin vielä hovioikeuteen, joka totesi sen huonosti tutkituksi. Tuomio jäi silti voimaan, ja vihdoin Heikki Yrjönpoika saatettiin haudata - puolitoista vuotta kuolemansa jälkeen.
    Totuutta ei tiedetä. - Kymmenen vuotta myöhemmin paimenpojan tapaus nousi vielä kerran esille. Turun hovioikeudessa oli väki vaihtunut ja huomattu vanha, kaikin puolin surkeasti hoidettu oikeusjuttu.
    Ja niin 1699 istuttiin vielä kerran käräjiä paimenpojan kuolemasta. Kaikki asianosaiset olivat ehtineet jo kuolla. Matti Somppi oli teloitettu kirkonmäellä jo 1691 Yltiän Matti Yrjönpojan murhasta. Uusia todisteita ei enää löytynyt. Paimenpojan tapaus vietiin selvittämättömänä henkirikoksena oikeuden pöytäkirjoihin.
    - Ilmeisesti Matti Somppi oli pikaistuksissaan lyönyt sopimusrikkomukseen syyllistynyttä poikaa, joka epäonnekseen oli kuollut iskuun. Ajan käsityksen mukaan isännällä oli oikeus kurittaa talonsa asukkaita. Nyt vain harkinta petti, voimankäyttö oli liiallista. Totuutta ei silti tiedetä. Sompit tiesivät olevansa vahvoilla oikeudessa. Siksi oli parempi jättää ruumis löydettäväksi kuin kätkeä se, arvioi Vilkuna.
    Puoliso
Riita Pekantytär Somppi ( Vanhemmat - taulu ) k. noin 1707. Pihlajaveden Sompin haltija 1690-1696.

XI Lapsia:

  1. Matti Somppi s. 5.3.1668, k.n. 1730.
  2. Heikki Somppi s. 20.3.1670, h. Keuruu 10.1.1742. - Pihlajaveden Välikaran eli Pihlasalmen isäntä 1725-30.
        Puoliso Maria Heikintytär s. 1657, h. Keuruu 2.12.1733.

Lähteet:

Kirkonkirjat:
Keuruu Somppi - 1696-1701 s.25
Keuruu Somppi - 1702-1707 s.29
Matti J. Kankaanpää: Vanhan Ruoveden Talonhalijat matrikkeli 1552-1809. Jyväskylä 1990.
302 Somppi (7), sivu 104
295 Könttäri II: Välikara eli Pihlasalmi (9) sivu 99
Mika Remes:
http://www.tiede.fi/artikkeli/1163/murhamiehia_menneisyydesta