Neljästoista sukupolvi

Juho Pietarinpoika Persoi ( Vanhemmat - taulu ) - Ruoveden Kukonpohjan isäntä 1575-1601. Ruoveden nuijamiesten johtaja. Nuijasodan ratkettua Nokian virralla seurasi kostoretkiä nuijamiesten taloihin. Flemingin kukistuttua ja Kaarle-herttuan noustua valtaan, nuijamiehille jaettiin uutta oikeutta ja näin ollen he saivat ryöstetyt tavaransa takaisin. - Talo jaettu poiken kesken.
    Puoliso
N. N.

XIII Lapsia:

1. Antti Persoi - Ruoveden Kukonpohjan isäntä Kukonniemessä 1602-27. Lautamies 1624.
       Poika: Simo Antinpoika, Punasuomalainen. - Ruoveden Kukonpohjan isäntä Kukonniemessä 1628-35. Muutti 1630-luvulla nälkävuosina puolisonsa Marketan kanssa Vaasan seudulle talonhoidon käytyä kannattamattomaksi. Eli Vaasassa "Rödfinne" eli punasuomalainen-nimisenä. Simo ansaitsi elantoaan paimenena ja harjoitti sen ohessa laitonta tupakkakauppaa. Marketan kuoltua Simo tuomittiin sakkoihin taikuuden harjoittamisesta. Hän sai oluenpanon onnistumaan kulkemalla kolme kertaa takaperin ammeen ympäri ja pitäen kovaa puhetta suomeksi.
       Puoliso Marketta (Maalin, Matleena) Ristontytär (Rödfinska) Punasuomalainen s. mahdollisesti Ruovedellä 1600-luvun alussa, k. Vaasassa 1658. Marketta oli vähävarainen kansanparantaja, joka joutui täydentämään omia ja miehensä ansioita kerjäämällä Vaasassa ja sen lähipitäjissä. Hän oli myös hyvin tietoinen maineestaan noitana ja pyrki käyttämään sitä hyväkseen. Kerjuutilanne päättyi kehnoina aikoina helposti sanaharkkaan. Marketta ei voinut ryhtyä ryöstämään, mutta hän saattoi aina puhua suulla suuremmalla. Itsepintainen ja uhkailevakin kerjäläinen alkoi vähitellen muodostua maanvaivaksi, josta muut halusivat hankkiutua eroon.
       Hänen maineensa kasvoi ja vuonna 1655 talonpojat tekivät hänestä valituksen piispalle. Käräjillä kukaan ei uskaltanut todistaa häntä vastaan. Vaasan kappalainen Jacob Vasenius ryhtyi Markettaa vainoamaan ja sai hänet haastettua oikeuteen. Päivää ennen oikeudenkäyntiä Vasenius kuitenkin kuoli ja koska Marketan oli kuultu kiroavan kappalaista, syytettiin häntä noituudesta.
       Kesäkuun alussa 1657 Marketan mies Simo tuli oikeuteen vaimonsa puolesta ja syytti edesmenneen Vaseniuksen lankoa kauppias Hannu Tuurenpoikaa Marketan pieksämisestä niin, että tämän nenästä oli valunut veri ja hammas oli irronnut. Kysymys oli riitaantumisesta eräässä velkajutussa, ja velkojana ollut lanko oli lyönyt Markettaa suojatakseen itsensä kirouksia vastaan. Hannu Tuurenpoika nosti oikeudessa noituussyytteet Markettaa vastaan; hänellä ei ollut enää mitään menetettävää, koska Marketan viha oli jo hänen päällään. Tämä teko kävi Marketalle kohtalokkaaksi, sillä sen jälkeen kymmenet ihmiset rohkaistuivat kertomaan hänen kirouksistaan ja taioistaan. Marketta yritti vakuuttaa, että hän oli tarkoittanut vain hyvää eikä hänen taioissaan ollut mitään pahaa, vaan ne olivat hyvin yleisiä hänen kotiseudullaan Ruovedellä. Hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuttanut yhteisöä, joka tahtoi puhdistautua pahasta. - Noituudesta syytetty Riitta Antintytär väitti Kristiinankaupungissa helmikuussa 1677, että Marketta Punasuomalaista oli kuulustelujen kuluessa lyöty takaapäin niin, että veri purskui nenästä ja suusta ja hänet oli siten pakotettu tunnustamaan.
       Vaasan raastuvanoikeus katsoi 13.6.1657 antamassaan päätöksessä Marketan aiheuttaneen kappalainen Jaakko Vasseniuksen kuoleman, joten hänet tuomittiin maanlain mukaisesti menettämään henkensä. Vaasan raastuvanoikeudessa luettiin kuninkaallisen Turun Hovioikeuden tuomio 7.8.1658, jonka mukaan Marketta Ristontytär Punasuomalainen ja Marketan pahana noitana ilmiantanut toinen noita Marketta Pietarintytär Parkoinen tuli syntiensä tähden asianmukaisen synninpäästön saatuaan mestata. Sen jälkeen heidän ruumiinsa tuli polttaa ja tuhka haudata häpeällisesti pyhän maan ulkopuolelle. Hetkeä myöhemmin sama tuomio luettiin julki Korsholman vankilassa Vaasassa tuomiotaan odottaville naisille. Syytetyt saivat pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin kuulla, mitä korkea esivalta oli aikonut heidän varalleen. Tuomitut vietiin Vaasan kaupungin ulkopuolelle sitä varten varatulle paikalle, jossa korvapuoli kaulankatkaisija teki työnsä. Mestaaja veloitti normaalin palkkionsa lisäksi 14 äyriä matkakustannusten korvauksia. Sen lisäksi hän sai kaksi taalaria.
       Seuraavana vuonna Vaasan Höstvedeltä kotoisin oleva Heikki Heikinpoika vaati Vaasan kaupungilta korvausta "siitä ladosta, jonka hän oli antanut noitaakkojen polttamista varten". Koska roviotarpeiksi luovutettu lato oli ollut vanha ja huonokuntoinen, kaupunginisät eivät tahtoneet maksaa luovuttajan pyytämää hintaa. Talonpoika joutui tyytymään kohtuulliseksi harkittuun kolmen kuparitaalarin korvaukseen.
       Marketta tuomittiin kuolemaan yhtenä ensimmäisistä naisista 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä. Marketalla ja Simolla oli tytär Kaarina, joka joutui vuonna 1659 oikeuden edessä puhdistamaan mainettaan, koska ihmiset olivat syyttäneet häntä noita-akan tyttäreksi. - Tarkemmin Marketasta; Timo Kervinen ja Marko Nenonen: http://www.uta.fi/laitokset/historia/noitanetti/musta_koira.html
2. Lauri Persoi - Ruoveden Kukonpohjan isäntä Kukonniemessä 1607-38.