Seitsemästoista sukupolvi

17/2305-2306   16/1153   taulu 11-37

Mauno Härmä ( taulu ) s. ehkä Masku Härmälä noin 1460, k. Lapua Härsilä Härmäsilä. - Maskun Härmälä oli myöhemmin mm. Ruotsi-Suomen kuninkaiden Eerik XIV ja Juhana II:n omistuksessa.
    Puoliso
N. N.

XVI Lapsia:

  1. Heikki Härmä s. Masku noin 1490, k. Alahärmä Härmälä 1570-luvulla.
  2. Niilo Härmälä s. noin 1490-1500. - Maskun Seikelän tilan isäntä.
  3. Juho Härmälä s. noin 1490-1500. - Maskun Härmälän rälssitilallinen 1540-56.
  4. Jaakko Härmälä s. noin 1490-1500, k. Lapua Härsilä. - Isäntä Lapuan Alakylällä ainakin 1546. Jaakko eleli Nurmon- ja Lapuanjokien yhtymäkohdan länsipuolella ja siten myös Heikin naapurina, vaikka välillä olikin monen penikulman laajuinen asumaton korpi. Molempien isäntien nimet oli ovat verotettujen joukossa, mutta seuraavana vuonna Hiekki puuttuu ja samalla kohtaa verokirjassa on Jaakko. Lähivuosina kummatkin esiintyvät luettelossa, mutta asiakirjallinen "paikan vaihdos" jäi pysyväksi. Lisää pohdittavaa tarjoaa vuodelta 1543 peräisin oleva sakkoluettelo, jossa on 30 sakotetun "lapualaisen" nimet. Mukana ovat Heikki että Jaakko Maunonpoika. Erikoisinta on se, että Heikin nimi on merkitty kahdesti asiakirjaan vieläpä peräkkäin.
        Kun näin on, saattaisi olettaa, että kirjuri on tehnyt virheen. Sellainen ei asian todellinen laita kuitenkaan liene. Koska kysymyksessä on maksettua sakkoa koskeva tosite, jokainen merkintä tarkoittanee yhtä savua eli tilaa. Tämän mukaan näyttää siis todennäköiseltä, että Laupuanjoen suunnalla oli kaksi Heikki Maunonpojan nimissä ollutta asumusta. Ongelman ratkaisua puntaroidessa on myös todettava Mauno-nimen harvinaisuus 1500-luvun lapualaisalueella. Lapuan Alakylää esittelevissä asiakirjoissa se oli vain mainittujen, tälläkin perusteella veljeksiksi pääteltyjen Heikin ja Jaakon isän nimenä.
        Varsinkin esitellyn sakkoluettelon tietojen nojalla voi päätellä, että Heikki Maunonpoika Härmä muutti erämaahan Lapualta, jossa hän siihen asti oli viljellyt omaa tai perikunnan nimissä ollutta tilaa. Tälläinen tilanne olisi luonnollinen selitys sille tosiasialle, että vielä 1543, jolloin hän sai Härmälän tilan omistusoikeuden, hän oli viranomaisten mielestä kahden asumuksen isäntänä. Tosiasiassa hän oli jo 1537 luopunut Lapualla olleesta viljelmästään, joka kaiketi siirtyi Jaakko-veljen tai muiden lähiomaisten hallintaan. Lopullinen pesänselvittely, josta ei ole tietoja, saattoi hyvinkin tapahtua joskus 1540-luvulla.

Lähteet:

Eero Kojonen
Alahärmän historia I s.52-55, s.63 Vaasa 1993.