Ei järvellä vaan järvessä

Melontaharrastus vie ihmisen luonnon sydämeen

Keskikesällä luonto on kukkeimmillaan. Useimmat kuulevat kutsun luontoon liikkumaan tai muuten vain oleilemaan. Yksi varteenotettava vaihtoehto kesäliikunta- ja virkistysmuodoksi on melonta. Laji tarjoaa yhtaikaa mahdollisuuksia sekä kovempaan kuntoliikuntaan ja extreme-urheiluun että rauhallisempaan luonnon tarkkailemiseen.
  Melonta jos mikä on kesälaji. Se on riippuvainen aukeista vesistä, joten kausi jää Suomessa melko lyhyeksi. Tämän vuoksi laji sopii erinomaisesti perusliikuntamuotojen juoksun, pyöräilyn ja hiihdon tukilajiksi.

Haasteita joka lähtöön

Melonnassa kuntoilumuotona on useita eri lajeja. Kuntoaan voi kohentaa kunto-, rata-, retki-, koski-, ja rodeo-melonnassa sekä poolon, virkistys- ja merimelonnan avulla. Melonta kohentaa lihaskuntoa erityisesti keski- ja ylävartalossa, selässä ja käsissä. Oikein tehtynä melontaliikkeessä koko keho työskentelee.
  Mitään lihaskimppuja kuntoilijoista ei pelkästään melomalla tule; kilpamelojan lihaksisto on pikemminkin jäntevä kuin pullisteleva. Kilpaurheilussakin melonta käy. Tällöin varteenotettavat vaihtoehdot ovat rata- ja maratonmelonta. Kilpailijat käyttävät huomattavan kiikkerää kajakkia.
  Lisäksi melonta on myös erinomainen tapa virkistäytyä ja olla osa ympäröivää luontoa. Samalla se antaa mahdollisuuden myös omien rajojen hakemiseen. Erityisesti retki- ja koskimelonta sopivat elämyksiä ja haasteita hakevalle kuntoilijoille. Koskimelojat pääsevät ottamaan mittaa luonnosta ja varsinkin itsestään vuolaiden koskien pauhussa.
  Retkimeloja voi hyvin tehdä paitsi matkan ympäröivään luontoon myös matkan itseensä. Rentoutuminen melonnan parissa on mahdollista ja jopa helppoa. Selvästi vauhdikkain melonnan lajeista on rodeomelonta. Lajin harrastaja tekee erilaisia temppuja kosken aalloissa ja pyörteissä eli "stoppareissa". Temppujen onnistumiseen vaaditaan usein luonnon tai ihmisen muovaamia esteitä.
  Nykyaikaiset kajakit mahdollistavat temppujen tekemisen myös virran rajassa ja virtaamattomassa vedessä. Rodeomelojan on osattava lukea kosken pyörteitä ja virtaamaa sekä kyettävä tekemään nopeita päätöksiä. Nuori laji on vaativa, mutta loukkaantumisen vaara on järkeä sopivasti käytettynä pieni.
  Tärkeää melonnassa on oikea varustautuminen. Perusvarusteet ovat mela, pelastusliiviä ja kajakkia tai kanoottia. Kajakissa käytetään aukkopeitettä. Tärkeää on pukeutua lämpimiin ja tuulta pitäviin vaatteisiin.

Mahdollisuuksia pooloonkin

Melonta on suhteellisen tuntematon laji Valkeakoskella. Mahdollisuuksia lajin harrastamiseen on ollut aiemminkin, mutta melontaseuroista oli takavuosina pulaa. Edellisvuoden marraskuussa Mallasveden Melojat piti perustamiskokouksensa. Maaliskuussa 2000 yhdistys rekisteröitiin ja viime kesänä se toimi jo aktiivisesti.
  Jäseniä yhdistyksellä on viitisenkymmentä, joista alkuperäisjäseniä on yhdeksän. Tänä kesänä Mallasveden Melojat on järjestänyt melontakouluja lajista kiinnostuneille. Seuran puheenjohtaja Päivi Lämsä toivoisi, että yhdistys voisi järjestää melontaopetusta myös nuorille. Yhdistyksellä on tällä hetkellä kolme koulutuksen saanutta melonnan ohjaajaa.
  Valkeakoskella ei ole mahdollisuuksia meri- tai koskimelontaan. Jännittäviä ja haastavia lajeja ovat myös mahdolliset kunto-, virkistys-, ja retkimelonta. Ratamelonnan ja poolinkin mahdollistavat olosuhteet paikkakunnalla ovat, mutta lajien vaatimia ratoja ei vesillemme ole rakennettu.
  Kaiken kaikkiaan paikkakunnan lajille suomat puitteet ovat luonnostaan hyvät. Vettä on ympärillä paljon, ja varsinkin riipusiltojen ja kanavan läheisyydessä vesi on aukeana melko pitkään. Melonta auttaa laukaisemaan jumiutuneet hartiat ja vahvistaa niskan seutua. Laji lisää kestävyyttä ja sen vahvuus on siinä, että se mahdollistaa rasituksen säätelemisen.
  Lisäksi raitis ilma- ja luonnon rauha ovat lääkettä hermoille ja mielelle.

Lähde: Valkeakosken Sanomat 4.7.2001.
Teksti ja kuvat: Aki Vaani.