Talvimelojan ympäristö on hyinen ja rauhaisa

Eniten kilometrejä Suomessa

Kanavassa päivittäin joka säällä

Hiihtokelien huonontuessa melontakelit paranevat, tietää valkeakoskelainen Kari Paunasalo.
Kotikaupungissa voi meloa nauttien luonnosta ja rauhasta keskellä kaupunkia.
Apian kanava ja sen alapuoli pysyvät sulana lähes koko talven 250-500 metrin matkalta.
- Tarvitaan vain muutama lämmin päivä, ja sulaa on jo kanavan suluille asti. Talvimelojalle tarjoutuu jo kolmen kilometrin edestakainen uoma.
- Aiemmin satunnaisesti kolmena talvena talvimelontaa harrastanutta Paunasaloa on nyt nähty Apian kanavassa päivittäin, säällä kuin säällä.
- Otin viime vuoden lopulla tavoitteekseni meloa vuoden jokaisena päivänä ainakin kerran. En kuitenkaan saman vuoden aikana, sillä se sitoisi liikaa, mies toteaa.
- Kilometritavoitetta minulla ei ole, vaikka niitä on runsaasti kertynyt. Tosiasiassa Paunasalolle melontakilometrejä on karttunut vuodesta 1999 alkaen eniten Suomessa: viime vuonna 9355.
- Tämän takia minut kai valitaan vuoden kuntomelojaksi ehkä neljännen kerran peräkkäin, Paunasalo hymähtää.
- Yli tuhat kilometriä meloneiden eli tonnareiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Viime vuonna meitä oli jo 137. Valkeakoskelta lisäkseni Timo Forsström, Pälvi Linna, Raimo Luoto ja Pirkko-Liisa Rautalin.
- Jos ajattelen melontakauteni alkaneen viime vuonna huhtikuun alusta ja päättyvän nyt maaliskuun alusta, saattaa vuosisaldoksi kertyä vähän yli 12·000 kilometriä, hän laskeskelee.

"Melontaputki" ei pettänyt

Talvimelonnan harrastajien Kari Paunasalo arvelee olevan tänä talvena melko vähissä.
- Tammerkoski ja Ratinan Suvantokin Tampereella ovat olleet jäässä ja merellä nyt ei ainakaan voi meloa. Sisämaassa monet kosket ovat kuivuneet veden puutteesta.
- Tukholman satama-allaskin oli tammikuun alussa umpijäässä. Apian "melontaputki" lienee niitä harvoja melontaan soveltuvia paikkoja pakkastalvena.
Paunasalon melontaharrastus juontaa suoranaisesti kesältä vajaan kymmenen vuoden takaa. Mies teki 300 kilometrin soutuveneretken Hämeessä. Päijänteen vaahtopäänä vellova Tehinselkä toi airoissa mieleen nuoruuden kajakkikokeilut.
- Tiesin, että kajakilla selän ylitys olisi ollut paljon helpompaa ja sormetkin säilyneet ehjinä!
Melonta voi kyllä olla verenperentöäkin. Paunasalon serkku Matti Estlin oli perustamassa Kangasalle seuraa ja kaukaisempi sukulainen Leo Backman laittoi aikanaan koko Suomen kilpamelonnan alulle.
Yhtä kaikki mies hankki kajakin. Ensimmäinen palveli neljä vuotta. Seuraajalla kilometrit ovat taittuneet pian viisi vuotta.
Melonnan saloihin perehtynyt mies ihmettelee nykyään, miksi Valkeakoski ei mainosta itseään melontapaikkakuntana.
- Ympärillä on erinomaiset vedet retki- ja kuntomelontaan. Melonta on lisäksi halpa harrastus, ja yläkerran isäntä pitää "kentät" kunnossa.
Jos meloja voisi päättää, Apian kanavan keskimmäinen väylä kunnostettaisiin melojille, vaikka talkoilla.
- Seuraltamme Mallasveden Melojilta puuttuu myös kaikkein tärkein: oma vaja ja laituri.
- Meitä ei huolittu uimalan yhteyteen. Entä Apianniemeen, lähelle lasten seikkailupuistoa? Yksi paikka voisi olla vanha näyttämö ja uimakopit laajennettuna. Talkootyöllä se ei olisi kovin kallis tehdä, koska vajassa ei tarvita lämmitystä. Leirintäalue olisi myös hyvä paikka...
- Kirjaslammen lava on kyllä tilava, mutta huutolaispoikina siirtelemme siellä kalustoa lavalla järjestettävien tilaisuuksien tieltä. Entä, jos hotelli rakentaisi yhdessä kaupungin ja melojien kanssa kanoottivajan? Kalustoa voitaisiin sitten vuokrata elämysmatkailijoille, Kari Paunasalo esittää.

Sulaa vettä riittää Valkeakoskella, ainakin lyhyen matkaa, läpi talven.

Jäältä veteen

Kari Paunasalo vakuuttaa, että jäältä melomaan lähteminen on melko helppoa, kun vain uskaltautuu.
Kirjaslammen tanssilavan rannasta joutuu keskitalvella kulkemaan jäätä pitkin parisataa metriä. Mies työntää itseään suksisauvoilla kajakissa istuen. Paunasalo kutsuukin tätä talviurheilumuotoa tasatyöntösauvamelonnaksi.
Sileällä jäällä kajakki liikkuu jäänaskalillakin hyvin, mutta lumikantisella jäällä tarvitaan teräväpiikkiset suksisauvat.
- Vaikka kajakki liukuu jäällä vauhdikkaasti, veteen kannattaa aina laskeutua varovasti.
Talvipakkasella roiskuva vesi jäätää rukkaset kiinni melaan ja aukkopeitteen aukkoon. Jääkuormaa kertyy kajakin kannelle vakauttaen sen menoa.
- 900 gramman mela voi painaa 30 asteen pakkasessa melonnan jälkeen viisi kiloa. Senpainoisella melalla ei monta vetoa jaksa ilman muutaman sekunnin huilaamista välillä!
Talvimyrskyistäkin Paunasalolla on kokemusta. Janika-myrskystä vuonna 2001 hän selvisi Roineella suuresta onnettomuusriskistä.
Mies itse sanoo, että selviäminen saattoi olla vain hyvää tuuria. Maltti, tieto ja taito varmasti olivat myös kohdallaan.
- Talvimelonta Apian kanavassa suojassa aallokalta on melko leppoisaa myrskykokemuksiin verrattuna, vaikka se joitakin ohikulkijoita ihmetyttää, meloja naurahtaa.

Vaatteita monta kerrosta

Talvimelojan pitää pukeutua niin, että on lämmin mukava olla, mutta ei tule hiki. Kari Paunasalolla on alinna super thermo -alusasu ja sen päällä yksi tai kaksi urheilukerraston paitaa. Lämmöneristeenä toimii hihaton "keskivahva" fleece, jonka päälle yli kymmenen asteen pakkaseen tulee verkovuorinen päällystakki. Päällimmäiseksi kokenut meloja suosittaa vesitiivistä melonta-anorakkia.
- Omasta mielestäni anorakkia miellyttävämpi on vanha sadetakki, jonka helma on lyhennetty. 20-30 asteen pakkasessa korvaan sadetakin tavallisella toppatakilla.
Toki on olemassa myös melojille tarkoitettuja kuivapukuja.
Alavartalon suojaksikin vaatetta tarvitaan paljon: lyhyet villahousut, urheilukerraston housuja kylmällä kolmetkin ja parit pikkukalsarit päälle. Ulommaiseksi laitetaan toppahousut tai paksut fleece-pöksyt. Kajakissa tarvitaan takapuolen alle vielä kappale solumuovista retkipatjaa.
Jalkoihin puetaan kahdet villasukat ja lämpimät talvikengät tai leudoilla ilmoilla irtohuopavuoriset kumisaappaat. Pään suojaksi laitetaan paksu villapipo ja leveälierinen sadehattu. Lisänä voi olla kommandopipo. Kaulaa lämmittää villakauluri.
Yli viiden asteen pakkasella Paunasalo käyttää neopreenirukkasia, leudoimmilla säillä sormettomia neopreenisormikkaita.
- Melontarukkasia kannattaa laittaa kolmekin päällekkäin! Neljällä päälekkäisellä "norsurukkasella" tarkenee jo hyvin paljain käsin alle 10 asteen pakkasella.

Urheilumiehiä muutoinkin

Viime vuonna Kari Paunasalo oli Viiden Veden Maratonin voittaja. Reitti kulki Kangasalta Valkeakoskelle, Pälkäneelle, Ihariin ja takaisin Kangasalle. Paunasalo lämmitteli kisaan melomalla paikalle 22,5 kilometrin matkan Valkeakoskelta. Illalla loppuverryttely tiesi saman verran paluumatkaa.
Mies on harrastanut muun muassa kilpapyöräilyä ja nuorena myös jonkin verran painonnostoa, rekkivoimistelua ja jalkapalloa.
- Hiihdosta tykkään kovasti. Kilpahiihtoa en ole silti harrastanut, ja laturetkistäkin hiihdellyt lähinnä Haku-Veikkoa.
- Parhaina vuosina olen hiihdellyt vuoden aikana 6235 kilometriä. Vuoden 1996 Haku-Veikon laturetkelle uskaltautui 29 asteen pakkasessa vain seitsemän hiihtäjää. Tampereelle asti ja takaisin eli koko 65 kilometrin lenkin ahersi vain Paunasalo.
- Taivalpirtillä pakkasmittari näytti jo 35 astetta.
Sisupussi siis, koko mies.
Kuntoluistelukin suksisauvojen kanssa on miehelle tuttua 1990-luvun alusta. Luistimet hän suunnitteli ja valmisti itse.
- Luistimissa oli luistelusuksen side ja kenkinä käytin luistelumonoja. Samantapaisia luistimia saattoi saada 90-luvun puolivälin paikkeilla hyvinvarustetuista urheiluliikkeistä.
- Paunasalo edusti myös Suomea radiosuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailuissa Ruotsissa Södertäljessä 1994. Sijoitus oli Oldtimer luokan yli 40-vuotiaiden sarjassa 40. Suunnistajia sarjassa oli 53.
- Syy huonoon menestykseen oli tietysti Ruotsin tullin, joka oli syynännyt tulliin joutuneen auton läpikotaisin ja löytänyt itse rakennetut radiosuunnistuslaitteet. Epäilivät syystäkin vakoojiksi...
- Toinen tullimies oli onneksi muistanut nähneensä TV-uutisissa edellisenä päivänä koosteen näistä MM-radiosuunnistuskilpailusta. Kertoessaan tästä hän eläytyi hauskasti suunnistajaksi, jonka kertoi juosseen pitkin metsiä radiolaite ja antenni kädessään...

Aamut parhaita

Talvimeloja lähtee luontoon ennen seitsemää. Aikaa on, sillä mies on sairauseläkkeellä polven nivelrikon takia.
- Tähän aikaan vuodesta ei kanavassa paljon elämää näe, paitsi koskikarapariskunnan kevättouhuissaan.
- Ne lentävät peräkanaa tehden nopeita käännöksiä ja sirkuttavat onnellisesti.
- Yhdentoista aikaan tulevat varikset kylpemään Linnosaaren rantaan. Morsiosorsaa ei ole enää näkynyt. Saukko pistäytyy välillä rapuja syömään ja minkkikin hyppelee rannoilla.
- Vesi on niin kirkasta, että tuntuu, kuin meloisi isossa akvaariossa. Kaloja vain en ole nähnyt, vain muutaman ravun ja kymmenittäin ravun saksia. Pohjassa näkyy makaavan myös törkyä.

Kari Paunasalolla on valmisteilla melonta-alan lehteen artikkeli talvimelonnasta. Artikkelipohja oli toimittajan käytettävissä.

Melonnan ohella heittokalastastustakin harrastetaan talvella

Lähde: Valkeakosken Sanomat 28.2.2003, sivu 11.
Teksti: Eila Saukkonen.
Kuvat: Henry Rantaniemi.