Meriretkeilykurssilla Inkoon saaristossa

Sisävesimelojana olen jo useamman vuoden haaveillut meriretkestä. Kokemukseni mereltä ovat kilometreinä laskettuna satasissa ja nekin ovat kertyneet kesyissä keleissä ja muiden ohjauksessa. Kun luin ViRe:n meriretkeilykurssista - oli se kuin vastaus toiveisiini.

Lähdön tunnelmissa Hannu Teronen ja kouluttaja Heikki Kukkola (vas.), taustalla Inkoon pienvenesatama Kesä vierähti, syksy teki tuloaan ja meriretki lähestyi. Retkeä edeltävällä viikolla tuulet voimistuivat kelpo lukemiin - 15 m/s. Pahimmat puuskat repivät kattoja ja sähkötolppia rannikolla. Seurasin sääennusteita päivittäin. Vielä perjantaina riehuneet tuulet rauhoittuivat kuitenkin yön aikana. Kun lauantaina suuntasimme kohti Inkoon pienvenesatamaa, olivat tuulet tyyntyneet käytännössä lähes kokonaan.

Tauolla Stora Fagerö:n hietikkorannalla Lauantaina laskeuduimme vesille retken vetäjän pitämän varustekertauksen jälkeen. Tuuliennusteet lupasivat tälle päivälle heikkoa luoteen puoleista tuulta. Pilvet rakoilivat ja aurinko lämmitti lähtijöitä niin että rannassa kerraston ja neopreenipaidan yhdistelmä tuntui liian kuumalta. Kuitenkin heti 'ulapalle' päästyämme tuulenvire piti huolen siitä että olo tasaantui sopivaksi.

Heikki opastaa meriretkeilyyn, Vormö Meloimme Inkoosta suoraan etelään ja kaarsimme syväväylän edestä itään kohti Stora Fagerö:tä jossa pidimme evästauon. Pitkälle hiekkarannalle oli helppoa rantautua. Saaren pohjoisosa on virkistysaluetta ja sieltä löytyy tulipaikkoja, puuceet ja kaivo. Tauon jälkeen jatkoimme matkaamme itään ja pidimme sopivin väliajoin pieniä kelluntataukoja. Johan kokeneena retkenvetäjänä osasi pitää retkivauhdin miellyttävänä - taukoineen vauhtimme oli n. 6 km/h.

Sunnuntaina keli oli kuin kesällä konsanaan Yöksi leiriydyimme Vormö:n itäiseen kärkeen. Pystytettyämme teltat ja ruokailtuamme, istahdimme alas kuuntelemaan Heikin opastusta meriretkeilystä. Sain tietää että kajakkimme ovat kotoisin länsi-Grönlannista ja ne on suunniteltu valtameriaallokkoon. Oli kiehtovaa kuulla myös millaista melontaharrastus oli ollut Suomessa 50-luvulla. Iltanuotiolla saimme kuulla myös Suomen rannikon melojien kokemuksista. Nuotiopiiriimme heitä oli sattunut peräti kolme henkilöä.

Tyytyväinen retkiporukka sunnuntaina Inkoossa onnistuneen reissun jälkeen. Kuvan otti Pekka Hurme joka saatteli kurssilaisia melontamatkallaan Helsingistä Hankoon Sunnuntai aamuna tuuli oli tyyntynyt 1-3 m/s ja aurinko paistoi. Paluureittimme Inkooseen kulki saarten suojissa ja kapeikkoja pitkin. Tunnelma oli kesäinen. Hyvissä ajoin iltapäivällä rantauduimme satamaan ja pakkasimme varusteet autoihin. Vielä yhteinen kahvihetki, hyvästit ja olimme matkalla kotiin - mielessä jo useita retkisuunnitelmia suojaisille merireiteille.

Kiitokset Heikille, Johanille, Jormalle ja mukavalle retkiseuralle!