Kari taas omalla tuhatluvullaana

Kun Meloja-lehden ensimmäinen Tonnariluettelo, joka listasi vuonna 1998 yli tuhat kilometriä meloneet julkaistiin, piti kärkipaikkaa Merimelojien Kimmo Harikoski 3 515 kilometrillään. Kannoilla kolmantena kolisteli tuolloin vielä Melaveikkoja edustanut Kari Paunasalo, jonka hikiviiva ylsi 3 300 kilometriin.
Mutta jo seuraavana vuonna tämä valkeakoskelainen ja vasta perustetun Mallasveden Melojien perustajajäsen Paunasalo repäisi huiman kaulan kanssakuntoilijoihin ja siirtyi aivan omille tuhatluvuilleen: 8 720 km. Sama tahti on jatkunut nyt jo kahdeksan vuoden ajan enimmillään Paunasalon vuotuiset melontakilometrit ovat olleet käsittämättömät 15 800 vuonna 2003.

Meloja-lehti jututti Karia numerossa 1/2001 jolloin selvisi, että hän oli ensimmäisenä ennätysvuonnaan 1999 joutunut Valmetilta koneasentajan ammatista työkyvyttömyyseläkkeelle pahan polvinivelrikon takia. Naimisissa olevalle, tuolloin vain 49-vuotiaalle kolmen lapsen isälle jalkojen pettäminen ja työuran katkeaminen oli kova paikka, ja saadakseen ajatuksensa järjestykseen Kari hakeutui kajakkiin ja pakeni vesille päivittäin.
- "Rauhallisessa ympäristössä meloessa ikään kuin irtautuu jossain määrin siviilioloista. Maalliset murheet saavat toisen olomuodon. Järvi on itselleni sellainen pakopaikka, missä saattoi käsitellä elämässä eteentulevaa suurta muutosta. Se oli samalla myös jonkinlaista työn korviketta. Säännöllisesti, lähes joka aamu lähdin aikaisin liikkeelle..." Kari kertoi vuonna 2001.

Tonnaritilastojen perusteella tuosta päivittäisestä melontalenkistä on tullut Kari Paunasalolle varsin pinttynyt tapa, vai kuinka? Tavoitimme Karin sähköpostitse ja pyysimme lyhyttä raporttia viime kauden melonnoista.

Aloitin melomisen 4. huhtikuuta ja lopetin joulukuun viimeisenä päivänä. Siinä välissä, kun marraskuussa oli lyhyt talvi, melonnassa oli reilun parin viikon tauko, Kari kirjoittaa.
- Viime vuonna minulle kertyi melontapäiviä kaikkiaan 240, joista valtaosan meloin Flash-kuntokajakilla. 180 kertaa melontani suuntautui Saarikylien Vehoniemeen, josta useimmiten Saarikylien koulun ja Vänninsalon salmen kautta takaisin Apianlahden vajalle. GPS:n mukaan reitillä on pituutta ainakin 35 km 150 m.
- Kovin pitkiä päivätaipaleita en viime vuoden aikana tehnyt. Tuo reitti Saarikylien kautta Vehoniemeen ja takaisin on ollut vuosien mittaan eniten käyttämäni reitti. Laskin käyneeni siellä nyt jo yhteensä yli 1000 kertaa.
- Viime vuonna 1. elokuuta Apian kanavaan kaatui vanhuuttaan ison tammen päähaara, aivan tyynellä säällä, ja vain viitisen sekuntia siitä, kun olin alittanut tammen. Elokuussa Venäjän savut myös ikävästi sumensivat näkyvyyden ja tekivät ilmasta vähemmän raikasta.
- Tämän talven alku on ollut melko leuto. Kävin vielä 5. tammikuuta Flashilla Valkeakoskelta laivareittiä pitkin Längelmäveden puolella kääntymässä. Tarkoitus ei suinkaan ollut meloa enää talvella, mutta muuta sopivaa liikuntaa en keksinyt, kun luntakaan ei ollut. Ajoittain olen tosin pääsyt harjoittamaan sauvojen kanssa kuntoluistelua matalien lahtien jäädyttyä, vaikka jalat ovatkin nyt tosi kehnossa kunnossa. Yritän silti liikkua. Se on, jos ei elinehto, niin hyvin hyödyllistä monella tavalla...

Terveisin Kari.

Artikkeli julkaistu Meloja-lehdessä 1/2007 s.7.
Teksti: Ilkka Pitkänen ja Kari Paunasalo.