Karilla tuli 100000 km täyteen
Melojalehden tonnarilistan kestoykkönen, Mallasveden Melojien Kari Paunasalon haave täyttyi viime kesäkuussa: hikiviiva ylitti maagisen 100000 melotun kilometrin rajan. Pyysimme Karia juhlan kunniaksi kertomaan hieman urakan tauostoista.
Olin haaveillut melovani 100000 kilometriä ennen kuin täytän 60-vuotta. Tavoite täyttyi 22. kesäkuuta 2008,
kun rantauduin Apianlahdella Mallasveden Melojien vajalle kello 11:55. Oli rauhallinen ja mukava mieli,
kun tavoite oli saavutettu. Aamupäivä oli puolipilvinen, lämpötila 11-15 astetta ja etelätuulta 7-4 m/s.
Melontaharrastukseni alkoi 11. kesäkuuta 1994 Saarikylien lenkillä, jolloin Lähtöpaikkana oli Laajasalmi.
Aikaa 100000 kilometrin melontaurakkaan kului siis kaikkiaan 14 vuotta ja 12 päivää. Kajakissa vietettyjä
tunteja kertyi 12340 ja vesilläolopäiviä 2555.
Jo kohta tavoitteen täytyttyä ajattelin, että parannan vielä tuota 100000 kilometriin käyttämääni
aikaani. Tällä hetkellä se on 11 vuotta 2 kuukausi 29 päivää. Eli päivämäärien 24.9.1997-22.12.2008 välisenä aikana
melontakilometrejä on takana 100027. Koska alkuvuosina en melonut niin paljon, paranee ennätys nyt melkein päivittäin.
Vuosien 2001-2004 aikana meloin hurjimmillaan kolmessa vuodessa ja Kolmessa kuukaudessa 40425 km.
Olen melonut pääosin näitä lähivesiä: Mallasvesi, Pälkänevesi ja Roine. Ja useimmiten ns. Saarikylien lenkkiä,
joka vie Vehoniemen ja Saarikylien koulun kautta. GPS:n mukaan lenkille kertyy pituutta ainakin 35 km 150 m;
lisälenkkinä olen usein melonut vielä 5 km. Vuonna 2004 päivittäisen lenkin pituus oli 50 km.
Toki retkiäkin on tullut tehtyä: Päijänteelle, Tampere-Ähtäri-Pihlajavesi
-seudulle, Helsingistä Tukholmaan, Saimaalle, ja muuallekin. Vuonna 2003 melontapäiviä kertyi 359 ja
melontatunteja 2020 - taisin jo rikkoa työaikalainsäädäntöäkin. Heh! Kilometrejäkin tuli runsaasti 15800.
Seuraavana vuonna meloin päivinä, jolloin edellisenä jäi melomatta. Tuli sitten melotuksi jokaisena vuoden päivänä.
Hieman yli puolet kilometreistäni olen melonut merikajakeilla.
Omalla- Artisan 2000-merkkisellä kilometrejä kertyi 7621, Star 530:llä 39496. Seuran Carolinalla olen lähinnä
talven kovilla pakkasilla melonut 4350 ja Lancer- kilpurilla reilut 2600 kilometriä. Flash-kuntokajakilla
nyt yli 47500 km. Omalla Kirttonin Cleaver X-kilpurilla ja seuran muulla kalustolla yhteensä 1205 km.
Nykyisin käytän seuran kalustoa, sillä luovuin omista kajakeista kun muutimme kerrostaloon.
Mukava muistella sitäkin, kun 52-vuoden ikäisenä vuonna 2002 voitin Viiden Veden Maratonin Flash-kuntokajakilla.
Matkalla oli pituutta 55 km ja se sisälsi yhden kanto-osuuden. Aika oli olosuhteisiin nähden kohtalainen
5 tuntia 23 minuuttia. Tulin vielä antaneeksi muille tasoitusta melomalla aamulla Valkeakoskelta Kangasalle
hieman ennen lähtölaukausta. Ja myös siinä, että kilpailin 215 cm pituisella melko pienilapaisella retkimelalla;
kuppimelalla matkan olisi taittunut noin 10 minuuttia nopeammin. Myös Mallasveden aallokossa aukosta kajakkiin
loiskunut vesi haittasi hieman menoa.
Vastaavasti sain itse ehkä hieman tasoitusta, kun meloin Valkeakoskelle Vohlionsalmen,
Laajasalmen ja Tyrynlahden kautta, jota reittiä yleensä käytän. Tämä tietysti kilpailun järjestäjän luvalla.
Turvaveneen kuljettaja kertoi myöhemmin ihmetelleensä, miksi kärkiryhmä ei seurannut, kun erkanin muista.
Hyöty saattoi olla noin reilut puolitoista minuuttia. Reiteillä oli eroa 300 metriä. Niin tai näin,
loppusijoituksen kannalta sillä ei ollut merkitystä. Kaksikkosarjan voittanut unkarilainen olympiameloja
Béla Pavelka ja Petri Liukka jäivät kilpakaksikollaan 12 minuuttia ja toiseksi ja kolmanneksi nopeimmat yksikköt
reilut 24 minuuttia. Kilpailun jälkeen meloin takaisin Valkeakoskelle ja sen jälkeen en olekaan kilpailuihin
osallistunut.
Vaikka melonnassa ei olekaan mitään järkeä, odotan näinkin monien kilometrien jälkeen yhä joskus innolla,
että pääsen vesille. En pakene sinne, kuten vuosituhannen vaihteessa eläkepäätöstä odotellessani.
Mutta se oli sitä aikaa.
Eli jotakin kiehtovaa melonnassa täytyy siis olla. Liikunnan riemua nyt ainakin.
Etenkin elokuussa, kun vedet ovat vielä lämpimiä, mutta ilma ei ole liian kuuma. Aurinko on nousussa.
On kirkas kuulas ilma, ehkä tyyni kelikin. Etäältä kuuluu Kuikan voimakas kuikkailu tai Sepelkyykyn salaperäinen
huhuilu, Laulujoutsenen töräyskin sieltä erottuu…
Saatoin joskus hypätä kajakista kesken matkaa uimaankin. Sitten ponnistin itseni aukkoon ja
jatkoin taas matkaa. Jos havaitsin lihaksissa tai jänteissä pieniä rasitusoireita, vaihtelin tuntemuksien mukaan
vastaotetta ja avokämmentä. Se auttoi. Jos aika joskus kävi pitkäksi, huvitin itseäni melomalla joskus korostetusti
joitakin pätkiä valssin tahdissa, tai tulisen tangon. Sinfoniatkaan eivät olleet vieraita.
Olisi hauska katsoa ratamelontakilpailua, jota melottaisiin juuri esim. hitaan valssin tahdissa.
Tempo olisi kaikilla sotilaallisen sama, mutta vedon jälkeen olisi pitkähkö hidas vaihe.
Tahdista seonneiden kilpailusuoritus hylättäisiin. Yleisöäkin tämäntapainen kilpailu saattaisi hauskuttaa.
Antaisihan musiikki siihen yhden ulottuvuuden lisää...
Artikkeli julkaistu Meloja-lehdessä 4/2008, sivut 28-29.
Teksti: Kari Paunasalo.
Kuvat: Matti Niemi.