Jäsentiedote 3-2001
Puheenjohtajan terveiset
Syksyn saapuessa on taas aika muistella mennyttä kesää ja haaveilla tulevasta. Kesä on ollut hyvä - niin säiden kuin seurankin puolesta. Jo nyt on lavalta ollut lähtöjä tuplasti viime vuoteen verrattuna - yli 500 ja seuralla jäseniä nyt jo 70. Tunnelma on hyvä. Lavan tyhjennykset näin loppukesästä tosin ovat verottaneet toimintaa ja korostaneet entisestään vakituisten tilojen tarpeellisuutta. Siinä tärkein haaste tulevalle puheenjohtajalle meidän kaikkien tuellamme. Haikein mutta luottavaisin mielin siirryn opintojen pariin Hämeenlinnaan syyskuun alussa ja toivon kaikkien tukea ja apua tulevalle ylimelahenkilölle, jonka valinta tapahtuu hieman ennakoidussa syyskokouksessa 15.9. Omalta osaltani keskityn nyt opintoihin mutta pyrin tukemaan seuran toimintaa mahdollisuuksieni mukaan. Tavataan syyskokouksessa ja haaveillaan yhdessä tulevaa.
Syysmuuttoterveisin pj Päivi Lämsä
Mallasveden Melojien kesä 2001
Kulunut kesä sujui melontaseuraltamme kokonaisuutena melko hyvin. Nyt kun toimintaa tarkastelee
jälkiviisaana niin huomio kiinnittyy muutamaan asiaan.
Yksi suurimmista parannuksista viime vuoteen verrattuna oli kaluston määrän lisääminen jonka johdosta
seuran käytössä on tällä hetkellä seitsemän kajakkia joissa tilaa yhteensä kahdeksalle melojalle. Tämä on
mielestäni aika hyvä määrä näinkin nuorelle seuralle ja se mahdollisti mm. järkevän kokoisten
melontakouluryhmien kokoamisen sekä vähensi niitä ikäviä tilanteita joissa keskiviikkomelontaan saapuneita
jäseniä jouduttiin käännyttämään pois kaluston loppumisen takia.
Toinen selkeä parannus oli melontakoulujen laadun nousu edellisvuoteen verrattuna. Tästä on kiittäminen
mm. ohjaajien kokemuksen lisääntymistä sekä melontakoulun sisällön ja rakenteen kehittämistä. Myöskään
edellisvuoden ikäviä tilanteita, joissa viidestä ilmoittautuneesta yksi saapui paikalle, ei päässyt syntymään.
Kesän aikana pidimme kolme melontakoulua joissa melomaan oppi yhteensä vajaa kolmisenkymmentä
ihmistä. Aika hyvin!
Keväällä perustamamme retkijaosto järjesti kesän mittaan useita retkiä, joista tosin turhan moni jouduttiin
peruuttamaan vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Myöskin tulevista retkistä jäsenille tiedottaminen huomattiin
hankalaksi toteuttaa käytännössä. Tässä asiassa onkin siis vielä kehittämisen varaa ensi kesää ajatellen. On
keskusteltu mm. päiväretkien määrän lisäämisestä yli-yön retkien kustannuksella. Ihmisillä kun ei
kertakaikkiaan tunnu kesällä olevan aikaa varata kahta peräkkäistä päivää melonnalle.
Selkeimpiä puutteita ovat mielestäni tällä hetkellä seuran omien tilojen puuttuminen sekä koulutuksen
saaneiden ohjaajien määrän vähyys, mutta jos seuran toiminnan kehitys jatkuu yhtä nopeana kuin tähänkin asti
niin eiköhän näihinkin ongelmiin ratkaisu löydetä.
Melonnanohjaaja Petri Harju
Vienanmeren valaat
Katselin joulukuisena iltana karttapalloa. Kaadoin kahvia ja takkatuli lämmitti. Mikä olisi kohde, johon tekisin kesälomaretken "vastoin parempaa tietoa". Kehittelin melontamatkan Vienanmerelle. Siellä ollaan kuin jäämeren maisemien tuntumassa.
|
Äänislahti on Vienan meren eteläisin lahdelma. Sinne yhdistyy mm Stalinin kanava. Kuuluisin Vienanmeren saarista, Solovetsk, sijaitsee keskellä Äänislahden suuta. Idässä on Tsesmenin niemimaa ja sen takana Arkangelin kaupunki. Lännessä, Karjalan tasavallan puolella lähinnä on Vienan kemi. Ulappaa Solovetskille sieltä on noin 50 km. |
|
Tutkin autotalliani. Päädyin yllätysvalintaan, vanhaan japanilaiseen. Ajoin Kajaanista Vartiuksen raja-asemalle ja sieltä 330 km Karjalan tasavallan poikki Tiksan kautta Kemiin. |
|
Ilta pimenee, seison rannalla ja ihmettelen: tuossa on aava meri, tuossa pieni punainen purtilo. Aallot lyövät kovaa ja koivut taipuvat rannalla. Kylmyys huokuu merestä. Miksi olen täällä? |
|
Aamulla potkaisen kajakin liikkeelle. Karkean kartan perusteella taivaanrannan takana pitäisi olla Solovetskin saaristo. Lähempänä näkyy saari. Kuten tulen tietämään kyseessä on merkittävä ja jylhä Kuzovin saariryhmä, jossa korkeimpana on 120 m korkea Saana-tunturia tai Inarin Ukonkiveä muistuttava kyömy. Alempaa puuston kattamat saaret ovat saamelaisten menopaikkoja ja siellä on kalliomaalauksia ja kivilabyrintteja. |
|
Kun Kuzovilta suuntaa katseen itään aukeaa ulappa Solovetskiin. Selkeillä keleillä ei tarvita navigointivälineitä, koska Kuzovilta on näköyhteys Solovetskiin. Matkaseura oli harvinaisen avointa ja seurallista: ystäviäni maitovalaita on kiittäminen mielenkiintoisista juttutuokioista. Myös hylje tuli tervehtimään. |
|
Olin sen verran löytänyt Solovetskin esitteitä, että osasin suunnistaa saariryhmän eteläreunamille, jossa tunnettu St Andrew'in puinen, kaunis kirkko Zayatskie- saarilla ottaa vastaan. Tunnin melonta vielä ja saavun satamaan, jonka reunalta on välitön pääsy luostarin pääportille. Solovetskin luostari on ollut koko pohjolan huomattavin. Saaren Neuvostoliiton aikainen Stalinin vankileirijakso on hirmuinen, mutta sen aiempi menneisyys on kunniakkaampi. Sitä eivät suomalaiset, mm Juho Vesainen, ruotsalaiset, eivätkä englantilaisetkaan pystyneet ryöstämään. |
Jos on mahdollisuus, kannattaa Solovetskiin ja sen laajaan saaristoon varata aikaa. Siellä on mm munkkien rakentaman järvi-kanava- yhdistelmän varrella "sisämaan" kanoottireitti, johon esimerkiksi Arkangelin koululaiset tutustuvat monesti Solovetskin exkursioillaan. Peräti 50 saariston 300 järvestä on kanavilla yhdistetty. Kremlin muuri, joka on 6 m paksu ja syvän vallihaudan ympäröimä, sulkee sisäänsä toistakymmentä kirkkoa. Munkit ahkeroivat nyt kunnostaakseen luostaria, jonka historia ulottuu 1420- luvulle. Elämän menossa on kiinnostavuutta, joka avautuu kiireettömän ajan kanssa. Pääsaaren, jonka pituus on 30 km, itäinen puoli on erityisen sokkeloinen ja kaunis. |
|
|
Siitä millainen kädenvääntökilpailu minulla ja kolmella nauttineella "parturilla" oli eräällä luodolla, kuka voitti ja mitä siitä seurasi, tai mikä on tarkoituksenmukainen vastaus kun metsästä harppaa "miliisi" autoa pysäyttämään Karjalan korvessa kerron aikanaan takkatulen ääressä talvi-iltojen tarinoina. Ja siitä millainen "hotelli" oli majapaikkani en kerro silloinkaan. |
Antero Kajava Ps. Pois tullessani ajoin Kuhmoon ja Jongunjoen tuttuun lomapirttiin. Toukokuun rae-ja lumisateen sijalla oli nyt syvä hiljaisuus, lämmin aurinko ja runsaat kukat. |