Jäsentiedote 4-2001

Puheenjohtajan terveiset

Aurinkoinen ja melontaystävällinen kesä on enää vain muisto menneisyydessä... Mallasveden Melojat ry:lle mennyt kesä oli järjestyksessään toinen sitten seuran perustamisen. Merkille pantavaa on, että vuosi vuodelta melontaharrastus on saanut yhä enemmän jalansijaa ja tunnettuutta Valkeakosken, kansallisestikin mitattuna, erittäin värikkäällä harrastuskartalla. Kiitos tähänastisesta kuuluu jäsenistön ja seura-aiktiivien ohessa myös alusta asti terhakkaasti mukana hääränneelle, nyt jo entiselle puheenjohtajalle, Lämsän Päiville. Päiviä on kiittäminen monesta asiasta, kun puhutaan melontaharrastuksen eteenpäin viemisestä Valkeakoskella. Kiitoksiin yhtyvät varmasti lukuisa joukko melonnan ympärillä touhuavista tahoista. Päiville onnea ja menestystä alkaneissa opinnoissa!

Mallasveden Melojat ry:n puheenjohtajan tehtäviä jatkaa siis allekirjoittanut 14.9.2001 pidetyn syyskokouksen päätöksellä. Samassa kokouksessa valittiin myös seuran johtokuntaan uusia kasvoja erovuorossa olevien tilalle. Uusi johtokunta aloittaa toimintakautensa 1.1.2002.

Uudelle puheejohtajalle ja hallitukselle - näinkin nuoren seuran kuin MalMe - toiminnan johtaminen on suuri haaste. Olkoonkin, että toiminta on monelta osin hakeutunut raiteilleen, on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että toimintaa edelleen kehitetään ja täsmennetään. Erityisen tärkeänä pidän toiminnan kehittämistä nimenomaan jäsenistön mielipiteet ja toiveet huomioiden. Urheiluseuran tärkein voimavara on aktiivinen ja asiasta oikeasti kiinnostunut jäsenistö. Avoin ja rakentava kommunikointi seurajohdon ja jäsenistön välillä on tärkeää toimintaa kehittäessä.

Mallasveden Melojat ry:n vaikein haaste on seuran perustamisesta lähtien ollut omien toimintatilojen, lähinnä kanoottivajan, löytyminen. Niin on asia edelleenkin. Nykyinen tilanne tällaisenaan on osoittautunut käytännössä hankalaksi. Kirjaslammen tanssilava on niin sijainniltaan kuin kooltaankin kyllä vähintäänkin kohtuullinen ratkaisu, mutta kesäaikaan järjestettävien tanssi- ym. tilaisuuksien takia kaluston "roudaaminen" väliaikaisesti muualle on liian hankalaa. Lisäksi mitä enemmän kalustoa siirrellään kuivalla maalla, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet sen kolhiintumiselle. Jatkuva epävarmuus on myös pidemmän päälle aika raskasta. Neuvottelut tilanteen parantamiseksi ja vakiinnuttamiseksi on aloitettu liikuntatoimiston kanssa.

Nyt on kuitenkin talvi ja melojien "siirtymäkausi". Uutta melontakautta odotellessa on hyvää aikaa kerätä voimia ja miettiä uusia "juttuja" ja retkikohteita. Talviuneen ei kuitenkaan ole syytä vaipua. Talven ehdottomiin kohokohtiin kuuluu valkoisilla hangilla hiihtely tai hiihtäminen. ihan miten kukin haluaa. Uutena harrastuksena voisi kokeilla vaikka lumikenkäkävelyä.

Hauskaa ja liikunnallista talvikautta!
Timo Toivonen, pj

MalMen johtokunnan kokoonpano vuodelle 2002

Puheenjohtaja:
Timo Toivonen
Jäsenet:	Varalla:
Hannu Ollikka	Pirkko-Liisa Rautalin
Raimo Luoto	Ilkka Kares
Timo Forsström
Ilkka Joukio	Sihteeri: Petri Harju

Meriretki 28-30.9.2002

Syyskuu veteli viimeisiään kun lähdimme kohti Helsinkiä tarkoituksena osallistua Merimelojien (Me) järjestämälle Ruskaretkelle. MalMesta mukaan lähti kolme naista ja kolme miestä eli yhteensä kuusi jäsentä. Parkeerasimme autot Me:n vajan viereen perjantaina illan jo alkaessa hämartyä. Seuraavaksi vuorossa oli kajakkien lastaaminen, joka osoittautui uskomattoman hankalaksi operaatioksi. Me:ta lainaamaamme kolme yksikköä (2 kpl Star 500PE ja Skerray) kun olivat ahtaanpuoleisia. Varusteitakin tuli varattua mukaan runsaanpuoleisesti koska matkan varrelta emme saisi hankittua minkäänlaista täydennystä, ei edes makeaa vettä ja yöpakkasten takia oli mukana oltava riittävästi lämpimiä vaatteita. Kannettuani kaikki varusteet autosta kajakin viereen olin varma, että ne eivät ikinä tulisi mahtumaan sinne, mutta reilun puolen tunnin pakkaamisen jälkeen kajakki oli kuin olikin lastattu. Kun vielä hyppäsin itse kyytiin, niin kajakin sisäpuolella tuskin oli monta kuutiosenttimetriä vapaata tila.
    Matkaan lähdimme Johan Holmbergin johdolla siinä yhdeksän aikoihin pimeyden jo laskeuduttua. Perjantaina lähtevässä osastossa ei ollut meidän lisäksemme kuin muutama Me:n jäsen. Pääjoukko lähtisi matkaan vasta lauantaina. Suuntasimme kohti Espoota ohittaen matkalla mm. Nokian pääkonttorin. Vajaan parin tunnin melonnan jälkeen saavuimme Espoon Westendin edustalla olevaan Varsasaareen. Heti rantauduttuamme pystytimme teltat. Luonnonvalon puuttuessa otsalamput osoittautuivat tässä korvaamattomaksi. Leiriytymisen jälkeen kokoonnuimme saaressa olevaan grillikatokseen evästämään ja juttelemaan.
    Aamulla oli suunnaton nautinto kaivautua ulos makuupussista ja pukea päälle märät melontakamppeet lämpotilan ollessa viitisen astetta. Lähdimme kohti lauantain päämäärämme Skorvötä yhdeksän aikoihin aamulla. Melottuamme jonkin aikaa alkoivat saaret vähentyä ja näkyvissä alkoi olla enemmän ja enemmän aavaa merta. Onneksi tuulensuunta oli mantereelta merellepäin. Jos se olisi ollut päinvastainen, niin aallot olisivat olleet hieman eri luokkaa. Sää tuntui muutenkin suosivan meitä koko retken ajan, tuuli ei koskaan yltynyt kovaksi ja taivas oli selkä koko viikonlopun ajan.
    Matkaa Varsasaaresta Skorvöseen oli parisenkymmentä kilometriä. Matkalla pidimme vain yhden puskatauon ja saavuimmekin perille hyvissä ajoin iltapäivällä.
    Perillä meitä odotti kymmenkunta melojaa, jotka olivat ehtineet perille ennen meitä. Pystytimme teltan ja söimme kevyen kenttälounaan samalla ihastellen leiripaikkamme luonnonkauneutta. Skörvö on pienehkö saari, tai oikeastaan kaksi saarta, joita yhdistää kapea maakaistale. Saari toimii Me:n tukikohtana ja seura on talkoovoimin rakentanut sinne mm. saunan.
    Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus vielä lauantain aikana meloa Stora Mickelskäriin tutustumaan venäläisten Porkkalan tukikohdan jäljiltä paikalla oleviin rakennuksiin, mutta tuuli yltyi sen verran kovaksi, että Johan päätti hylätä tämän suunnitelman ja sen sijaan teimme noin kymmenen kilometrin kierroksen lähitienoilla. Stora Mickelskär oli nimittäin jo niin reilusti ulkona, että jopa mantereelta puhaltava tuuli olisi muodostanut riski.
    Illalla isäntämme lämmittivät saunan. Saunominen ja peseytyminen tuntuivat hyvältä melontarupeaman jälkeen. Tosimiehet kävivät lisäksi meressä uimassa. Illan vanhetessa tunnelma oli nousujohteinen itse kunkin kaivaessa eväskassista sen pienen pullon, joka ei ollut mehutiivistettä, eikä liioin urheilujuomaa. Loppuillan vietimme nuotiolla, jossa oli parhaimmillaan 26 ihmistä yhtäaikaisesti.
    Paluumatkalle lähdimme hivissä ajoin sunnuntaina aamupäivällä Johanin johdolla. Pisimpään nuotiolla viihtyneet lähtivät sitten myöhemmin. Meloimme takaisin suojaista sisäreittiä toisin kuin tullessa. Tällä matkalla tuli nähtyä monta luksus-mökkiä, jotka arvatenkin olivat suurten firmojen edustustiloja. Sunnuntain melonta oli pisin yhtäjaksoinen matka, 28,4 km. Tosin siihen mahtui yksi kunnon maatauko.
    Me:n vajalle saavuttuamme tunnelma oli korkealla. Perillä olisi ollut jopa saunomismahdollisuus, mutta ajan säästämiseksi jätimme sen väliin. Koko viikonlopun aikana matkaa oli kertynyt 64,5 km ja se tuntui. Tällä retkellä tuli taas kerran todettua se, että melonta tyhjällä kajakilla ja sellaisella joka on lastattu kantta myöten täyteen ovat kaksi aivan eri asiaa.
    Kokonaisuutena retki oli todella hieno kokemus. Kaikki käytännön järjestelyt onnistuivat täydellisesti ja aikataulussa pysyttiin miltei minuutilleen. Olimme Helsinkiläisten kanssa yhtä mieltä siitä, että yhteistyö ja yhteisiä retkiä tullaan järjestämään myös tulevilla kausilla.

Petri Harju