Jäsentiedote 2-2003

Kuvassa Pertti Duncker keskellä ja MalMelaiset molemmin puolin Merivuokko-aluksen edessä. Ei vaiskan. Oikea kuva puuttuu vielä.

Kevään viimeinen keskusteluilta on Urheilutalon kokoushuoneessa maanantaina 5.5. klo 18.00. Samalla saa myös kalustokortteja Pirjo Kuittiselta.

Uimahalli on varattu pelastautumisharjoituksiin kajakeilla 7.5. ja 21.5. klo 20.00. Varaa 2 - rahaa uimahallimaksuun. 21.5. on tarkoitettu ensimmäiselle melontakoululle. Päivä on melontakoulupäivä ja kylmän veden takia pelastautumisharjoitus on Uimahallilla. Keskiviikkomelonnat voimme varmaan silti pitää, koska vain osa kajakeista on Uimahallilla.

Lähetimme tulevaa kesää ajatellen melontaretkikyselyn jäsenistöllemme. Odottelimme vastauksia noin viikon. Enemmänkin vastauksia olisi saanut tulla. Vain noin 25,3 % jäsenistöstämme vastasi kyselyyn. Kysely sai kiitosta aikaan. Joku jopa liittyi seuraamme nähtyään kyselyn.

Seuraavia yksittäisiä mietteitä vastauksista:

• Sellaisia retkiä, joihin voi osallistua sekä kokeneet, että kokemattomat. Kokeneemmat voivat sitten tehdä lisäksi lenkkejä itse retken määränpää paikassa vaikka.
• Keskiviikkomelonnat ihan OK, jos ei ole koko ajan kiire ja eväät jäävät syömättä. (Joku tuli myöhään ja pääsimme lähtemään vasta puoli seitsemän illalla, pimeä yllätti. Kirjoittajan kommentti)
• Jos kaipaatte lisää mielipiteitä, ideoita, suunnittelu- ja järjestelyapua tms. olen mielelläni avuksi!
• Suosittelen teille viikon retkeksi: Valkeakoski - Länkipohja - Padasjoki - Vesijako - Suonenjoki - Kuohijärvi - Kukkia - Hauho - Valkeakoski. Reitillä tarvitaan kuljetuspyörät maantieosuuksille. Reitti noin 300 km.
• Killinkoski - Virrat - Vaskivesi - Ruovesi - Murole noin 100 km ja ehkä päättyen Tampereelle noin 50 km lisää. Muroleeseen asti mielettömän hienot maisemat.

Kolme henkilöä toivoi retkiä Längelmäelle. Vesijako, Päijänne, Satakunnan Kansansoutu ja meriretki saivat hajaääniä. Kaikki vaihtoehdot oli ruksattu mille reiteille kyselylomakkeessa retkiä ehdotettiin. Kaikki suunnat käy. Kaikenlaisia retkiä toivottiin päivä-, viikonloppu- ja pidempiä retkiä. Kaikki kuukaudet olivat haluttuja. Toivottiin myös inkkariretkiä ja kaveria inkkariin. Vajan seinälle voidaan laittaa paperi, jossa halukkaat voivat kysellä melontakavereita. Turvallisempaakin on meloa kaverin kanssa kuin yksin.

Seurallamme on nyt uusi kajakkikärry, jolla voimme kuljettaa kajakkeja haluamaamme lähtöpaikkaan. Vastauksissa vain 1-2 henkilöä ilmoitti voivansa vetää kajakkikärryä autolla. Mikäli haluat retkille ja sinulla on autossa vetokoukku, olisimme iloisia jos ilmoittaisit siitä meille. Ehkä sinulla jäi vastaamatta kiireessä tai muuten vain unohtui.

Monen osoite oli muuttunut. Jos osoitteesi muuttuu, ilmoita siitä Pirjo Kuittiselle, yhteystiedot jäsentiedotteen lopussa. Näin varmistat jäsenpostisi tulon.

KESÄN MELONTAKALENTERI

Melontakausi on alkanut oikeastaan 1.1.2003. Kari Paunasalo on jatkanut melomista läpi talven. Karille tuli Pitkäperjantaina 4000 km täyteen vuoden alusta. Pääsiäislauantaina 13000 km ympärivuoden melontaa.

Keskiviikkomelonnat 7.5. - 27.8. Valmistaudu keskiviikkomelontaan klo 17.30 mennessä vajalle. Laitetaan kajakit lähtövalmiiksi rannalle, että pääsemme lähtemään tasan klo 18.00. Ehdimme kunnolla pitämään tauon ja evästelemään.

Su 20.4. Pääsiäisenä melontaretki Lempäälään

Ma 21.4. Pääsiäisenä melontaretki Lempäälään

To 1.5. Vappumelonta, klo 12.00, vajalta käsin. Melotaan vaikka Huhtasaaren laavulle paistamaan nakkeja ja lettuja, jos jäätilanne sallii. Tämä on varsinainen melontakauden avaus. Kaikki joukolla mukaan! Vetovastuu Pirkko-Liisa.

To 29.5.-1.6. Oletko kiinnostunut neljän päivän tai lyhyemmän ajan retkestä. Ota yhteys Pirkko-Liisaan puh. 584 0956 tai 040- 8259 313.

Su 8.6. Päiväretki Lempäälään kärryllä. Vetovastuu Ilkka Joukio, ilmoittaudu puh. 584 0114 tai 040 582 8114.

La-su 14-15.6. Vajalta Vanajalle Retulansaareen - Kaurasaareen. Telttayöpyminen Kaurasaaressa, saunamahdollisuus ehkä. Vastuuvetäjä Pälvi Linna, ilmoittaudu puh.588 1163 tai 050 526 9518.

La-su 14-15.6. Vesistöretki yhdessä Valkeakosken Ladun kanssa. Yhteyshenkilöt Salme Kopra ja Ilkka Kares. Ilkan puh. 584 2555 tai 050 586 3702.

Pe 27.6.-8.7. Saimaalle Merimelojien vieraaksi 2 henkilöä MalMesta mahtuu mukaan.

La-su 27-29.6. Iharin lenkki. ( Vaja-Pälkänevesi-Ihari-Kaivanto- Valkeakoski) Vastuuvetäjä Raimo Luoto, ilmoittaudu Raimolle puh. 584 0271 tai 040 547 0386.

La 12.7. Pälkänevesi, kärryllä. Vastuuvetäjä Ilkka Joukio, ilmoittaudu puh. 584 0114 tai 040 582 8114.

La 12.7. Pohjoinen Saaristomeri yksi viikko Merimelojien vieraana. MalMesta 2 henkilöä. Lähtö Kustavin leirialue- Brandö-Houtskär- Korppoo-Nauvo-Kustavi. Kihti ylitetään kapeimmasta kohdasta 3-4 km. Päivämatkat noin 30 km.

Pe 18-20.7. Satakunnan Kansansoutu Vammala-Pori. Vastuuhenkilö Ilkka Joukio, ilmoittaudu Ilkalle puh. 584 0114 tai 040 582 8114.

Pe-su 8-10.8. Kärryllä Petäjävesi-Jämsänkoski. Vastuuvetäjä Ilkka Joukio. Ilmoittaudu puh. 584 0114 tai 040 582 8114.

Seuraa vajan seinältä tai Valkeakosken Sanomien Urheiluseurat palstaa, koska päiväretkiä tulee ehkä lisää arkipäivinä. Ilmoittaudu ajoissa retkille, varmistat retken onnistuvan paremmin. Vastuuhenkilö ehtii varata sinulle kajakin, mikäli omaa ei ole.

KESÄN KIRJASLAMMEN TANSSILAVAN VARAUKSET

27.5 4-8.6 11-13.6 18.6 23-27.7. Näinä päivinä vaja ei ole käytettävissä.

KAJAKKIEN SIIRTOTALKOOT VARAUKSISTA JOHTUEN

26.5 28.5 3.6. 8.6. 10.6 14.6 17.6. 19.6. 22.7. 28.7. Päivät ovat vielä alustavia ja muutoksia varmaankin tulee.

KESÄN 2003 MELONTAKOULUT

Ensimmäisen melontakoulun päivät 19, 20, 21, 26 toukok., varapäivä 27.5.

Toisen melontakoulun päivät 2, 3, 9, 10 kesäk., varapäivä 12.6.

Kolmannen melontakoulun päivät 16, 17, 23, 24 kesäk., varapäivä 26.6. 10 henkilöä mahtuu kuhunkin ryhmään. Melontakoulun hinta on 50 €, puolet siitä on jäsenmaksunosuutta.

Ilmoittautumiset melontakouluun Pirkko-Liisa Rautalin, puh. 584 0956 tai 040-8259 313.

YSTÄVÄNMELONTA

Voit melottaa kerran kesässä yhden seuraan kuulumattoman ystävän. Ystävänmelonta tarkoittaa lyhyehköä kokeilua seuran kalustolla. Melottaja on vastuussa ystävästä ja kalustosta. Keskiviikkomelonnan yhteydessä sallittua vain, mikäli kalustoa riittää jäsenmaksun maksaneelle.

SEURAN KALUSTON KÄYTTÄMINEN

Jäsenet, jotka ovat maksaneet kaluston käyttömaksun saavat käyttää seuran kajakkeja kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:

• Kajakin käyttö on sallittua silloin kun sillä ei ole seuran puolesta varauksia. Näitä ovat keskiviikkomelonnat, melontakoulut ja seuran retket.
• Kajakin maksimi yhtäjaksoinen käyttöaika on yksi vuorokausi. Esim. perjantai-illasta klo 18.00 lauantai-iltaan klo 18.00.
• Seuran kajakkia ei saa kuljettaa autolla vaan sitä on kuljetettava ainoastaan meloen.
• Kaluston käyttäjä on vastuussa kalustolle aiheutuneista vahingoista ja on velvollinen ilmoittamaan niistä jollekin seuran johtokunnan jäsenelle.
• Aina kun kajakki viedään pois vajalta on vajakirjaan tehtävä siitä merkintä. Merkintä on tehtävä myös kajakkia palautettaessa.
• Jäsen, joka ei ole maksanut kalustomaksua saa käyttää seuran kalustoa ainoastaan keskiviikkomelonnoissa ja seuran järjestämillä retkillä.

Kalustomaksun maksanut jäsen voi hakea MalMen vuoden 2003 jäsenkortin Urheilutalolta Pirjo Kuittisen toimistohuoneesta. Tätä korttia vastaan saa Waltikan respasta vajan avaimen. Avaimia on neljä kappaletta. Jos saat Waltikasta viimeisen avaimen niin se on ehdottomasti palautettava Waltikkaan ennen melomaan lähtemistä. Tämä siksi, että Waltikassa täytyy AINA olla vähintään yksi vajan avain paikalla.

Seuran kaluston vuokraaminen

• MalMe vuokraa seuran kajakkeja: Caroline ja Nova Navigator (2 kpl) sekä Winkkari-kanoottia.
• Vuokraus on mahdollista torstaista tiistaihin pois lukien melontakoulut ja täyteen buukatut retket.
• Kalusto on palautettava yhtä hyvässä kunnossa kuin missä se noudettiinkin.
• Vuokrasopimus tehdään aina koko paketista, joka sisältää kajakin, melan, aukkopeitteen ja melontaliivit.
• Vuokrattua kalustoa saa kuljettaa autolla.
• Kaluston vuokrauksesta sovitaan aina erikseen. Samassa yhteydessä kirjoitetaan myös vuokrasopimus. Seuran jäsen luovuttaa kaluston vajalta ja ottaa sen palautettaessa vastaan.
• Vuokraus on hinnoiteltu seuraavasti:

• Jäsenille 8 - / kajakki / vrk
• Ei jäsenille 20 - / kajakki / vrk

Kalustomaksun maksaneille jäsenille ensimmäinen vuorokausi on ilmainen

Melojan turvallisuussäännöt

Turvallisuuteen kasvetaan ja se on osa melontakulttuuria. On kokeneempien melojien velvollisuus opettaa vasta-alkajia ja kertoa melontaan liittyvistä turvallisuusseikoista. Erilaiset melontakurssit antavat hyvän startin hienoon harrastukseen. Samalla vältytään alkusähellykseltä, eikä kaikkia asioita tarvitse heti itse oppia karvaastikin kantapään kautta.

Kauniita ilmoja, lämpimiä päiviä ja leutoja tuulia: mitä muuta meloja voisi toivoa melontasäältä? Kuohuvat kosket ja maukkaat puljailupaikat saavat koskimelojan sormet syyhyämään. Turvallisuus on kuitenkin asia, jota ei pidä unohtaa koskaan. Se on huomaamatonta taustalla tapahtuvaa toimintaa, joka ei saa herpaantua missään vaiheessa. Turvallisuudesta huolehtiminen opitaan heti ensimmäisistä melontakerroista lähtien ja onkin tärkeää oppia noudattamaan turvallisuussääntöjä jo melontauran alussa. On kaikkien etu, että pahoilta melontaonnettomuuksilta vältytään. Seuraavaan on koottu melojan turvallisuussäännöt. Toivon, että näitä sääntöjä noudattamalla edistämme melontaturvallisuutta.

• Älä melo yksin. Miksi meloa yksin, kun hyvässä seurassa on hauskempaakin liikkua. Melonta pienissä ryhmissä tai kaverin kanssa on hauskaa ja iloista sosiaalista toimintaa. Yhdessä koetut nautinnot on helppo jakaa, eikä tarvitse lähteä yksin. Kaverilta saa apua kanootin kunnostuksessa tai kuljetuksessa.
  
  
• Käytä aina melonta-/pelastusliivejä tai kelluntapukinetta. Hyvät liivit on ilo pukea päälle. Liivejä ei huomaakaan ja ne antavat liikkumisen vapautta. Liivit suojaavat kastumiselta ja tuulelta ja taskuun on helppo laittaa melonnan aikana tarvittavat syötävät ja juotavat. Tarkista liiviesi kunto ja kelluttavuus säännöllisesti kauden aikana. Liivien kanssa on hyvä käydä uimassa muutaman kerran kaudessa ja kokeilla vaikka H.E.L.P (Heat Escape Lessening Posture = Lämmönhukan vähentämisasento) -asennossa kellumista. Käytä vain CE-merkinnällä varustettuja liivejä tai kelluntapukineita.
  
  
• Käytä koskessa aina kypärää. Koskessa aina sattuu ja tapahtuu. Vedellä on voimaa ja pää on varsin suojaton ruumiin osa. Rannalla koskea tutkiessa hypitään liukkaita rantakiviä pitkin ja liukastuessa kypärästä on paljon apua. Kypärän käyttö on suositeltavaa eskimopyörähdystä harjoitellessa ja matalia ojia ja jokia melottaessa. Kanoottipooloa pelattaessa kypärä on ehdoton varuste.
  
  
• Varustaudu pahimman varalta. Kun olet varautunut pahimman varalta, ei vahinkoakaan yleensä tapahdu. Kun olet tiedostanut vaarat ja voit ennakolta välttää vaarapaikat sekä uhkat ja riskit, on turvallisuus jo melko pitkälle sisäistetty. Meloessa voi silloin tällöin kysyä itseltään, mitä nyt tekisin, jos tapahtuisi sitä ja tätä. Näin jokainen huomaa itse omat riskinsä ja kysymykseen vastatessaan tulee itse hakeneeksi ratkaisut kysymyksiinsä.
  
  
• Näy ja tule nähdyksi. Kanootti liikkuu matalalla veden pinnan tasolla. Nopeasta liikkuvasta moottoriveneestä on vaikea havaita melojia, etenkin vasten aurinkoa liikuttaessa. Värikkäästi pukeutunut meloja on helppo havaita veden päällä. Veneet ehtivät tarvittaessa hidastaa nopeutta, eikä peräaalloistakaan ole iso haittaa.
  
  
• Älä yliarvioi omia taitojasi. Taidot ruostuvat ajan oloon. Muisto omista kyvyistä ja taidoista sen sijaan pysyy kullattuna mielessä ja saattaa jopa kasvaakin. Meloessa kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa ja olla rehellinen omille kyvyille. Älä ahnehdi kilometrejä liikaa, nauti melonnasta ja ota välillä rennommin. Jää suosiolla suojaisemmille vesille melomaan sen sijaan, että lähtisit väkisin painamaan vastatuuleen tai liian vaativaan koskeen. Älä suunnittele tekeväsi melontasuoritusta äärirajoilla suorituskykyysi nähden, ole realistinen.
  
  
• Älä aliarvioi luonnonvoimia. Luonto on ja tulee olemaan ihmistä voimakkaampi. Luontoa vastaan on moni taistellut ja huomannut pienuutensa. Kunnioita luontoa ja sen voimaa. Vaativa koski ja kova tuuli ovat asioita, jotka on huomioitava. Ole nöyrä luonnonvoimien kanssa.
  
  
• Ilmoita matkareittisi kotiväellesi ja ilmoita muutoksista. Kaikista suunnitelman muutoksista on hyvä tehdä ilmoitus sinua kaipaaville. Näin vältetään turhilta hätäilyiltä ja yhteydenotoilta viranomaisiin. Suunnitelmia tehdessä on hyvä huomioida vaihtoehtoinen reitti mahdollisten sään muutosten vuoksi.
  
  
• Muista pelastautumissuunnitelma. Pelastautumissuunnitelman tekeminen ei ole iso asia, kun ensin on sisäistänyt siihen tulevat asiat. Muutaman suunnitelman tekemisen jälkeen sen tekeminen käy nopeasti ja vaivattomasti. Kerran mietityt asiat syöpyvät alitajuntaan ja ovat sieltä helposti muistiin palautettavissa.
  
  
• Ylläpidä melontataitoja. Melontataitoja on hyvä pitää yllä jatkuvasti. Taitojen lisäksi fyysisen kunnon on oltava suorituksen edellyttämällä tasolla. Koskeen ensimmäistä kertaa kauden aikana mentäessä on hyvä vähän totutella ennen rymistelyn aloittamista. Eskimopyörähdyksen tekemistä kannattaa treenata säännöllisesti. Merellä melominen vaatii oman tekniikkansa.
  
  
• Ota mukaan pelastusvälineet ja harjoittele niiden käyttöä. Hypotermiapaketin ja akku täynnä olevan kännykän mukaan ottaminen on vaivaton asia, ja niillä pärjää jo pitkälle apua tarvittaessa. Hinausköysi, heittoliina, melakelluke jne. ovat varusteita, joille varmasti on käyttöä jossain vaiheessa melontauraa.
  
  
• Noudata turvallisuusohjeita. Merenkulkulaitos on antanut ohjeet kaikkien eduksi ja edistävät melontaturvallisuutta. Älä väheksy ohjeita ja noudata niitä.

Melonnassa tärkeintä on kuitenkin pitää jalat kajakissa ja olla realistinen ja rehellinen itselleen. Jos jotain voi sattua, se sattuu. Kun turvallisuus on varmistettu, on myös uskallettava alkaa rikkoa omia rajojaan ja saada onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia. Kaikki me sisimmässämme kuitenkin kaipaamme uusia elämyksiä ja kokemuksia. Melotaan turvallisesti ja nautitaan melonnasta koko sydämellä.

LÄHDEMMEKÖ KERÄÄMÄÄN RETKIMERKKEJÄ?

RETKIMERKKISÄÄNNÖT

Kanoottiliiton virkistys- ja retkimelontajaosto myöntää retkeilymerkit. Retkimerkkejä ovat pronssimerkki, hopea, kulta, valiomerkki, suurmestarimerkki, lisätimantti jne.

Pronssimerkki edellyttää melontakilometrejä yhden kauden aikana vähintään 150 km, johon sisällyttävä vähintään yksi 40 km:n yöretki

Hopeamerkki edellyttää 300 km (yhden kauden aikana) 750 km (usean vuoden aikana) melontaa. Kaikki retket vähintään 40 km pituisia, sisältäen retkeilyhenkisen yöpymisen. Sisällyttävä yksi 150 km:n retki. 300/700 km

Kultamerkki edellyttää melontaa 800/2000 km, retket kuten edellä.

Valiomerkki edellyttää melontaa 3500 km. Retket kuten hopeassa ja kullassa.

Lisätimantti edellyttää melontaa +6000 km. Retket kuten edellä.

2. + seuraavat lisätimantit edellyttää melontaa +3500 km. Retket kuten edellä.

Retkeilymerkkiä varten otetaan huomioon retkeilyvarustein kanootilla meloen suoritetut matkat. Retken edellytetään olevan yhtenäistä etenemistä tulopaikasta edelleen.

Kilpailun yhteydessä kilpailunomaisesti toteutettavaa ns. retkisarjaa ei lasketa retkimelonnan kilometreihin sen kilpailullisen luonteen vuoksi (esim. Suomi Meloota ei myöskään hyväksytä sen viestiluonteen takia.) Kanoottiliiton hallitus voi hyväksyä melontatapahtumien yhteydessä retkeilyhengen mukaisesti suoritetut retket.

Jokaisen retken tulee olla vähintään 40 km pitkä ja retken tulee sisältää vähintään yhden retkeilyhengen mukaisen yöpymisen. Anottavaan merkkiin pitää sisältyä vähintään yksi 150 km:n pituinen retki. Poikkeuksena tästä: pronssimerkkiin riittää yksikin 40 km pitkä yöretki, muut pronssimerkkiin vaadittavat retket voivat olla lyhyempiä.

Retkeilijän tulee todistaa lokikirjalla, vajapäiväkirjan merkinnöillä tai muilla todisteilla seuralleen tekemänsä retket. Seura on vaadittaessa velvollinen selittämään retkiä koskevat todisteet Kanoottiliiton hallitukselle.

Ennen valiomerkin tai ylempien anomista pitää hakijalla olla pronssi-, hopea- tai kultamerkki.

Lisää tietoa www.kanoottiliitto.fi/vire/retkims.htm

JOKAMIEHENOIKEUDET

Melonta kuuluu jokamiehenoikeuksiin

Maassamme on voimassa jokamiehenoikeudet, jotka antavat erinomaiset liikkumis-, leiriytymis- ja marjojenpoimimisoikeuden vieraan omistamilla maa-alueilla. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen kansalaisen oikeuksia käyttää luontoa. Oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Tällaiset varsin laajat oikeudet ovat Pohjoismaiden ulkopuolella erittäin harvinaisia. Ahvenanmaallakaan ei ole leiriytymisoikeutta! Oikeuksien edellytyksenä on jokamiehen velvollisuuksien noudattaminen, mihin kuuluu järjen käyttö ja toisen ihmisen kunnioittaminen sekä vastuun kantaminen hyvästä ympäristöstämme. Suomen luonto on herkkä ja uusiutuu hitaasti. Jokamiehen oikeudet eivät koske suurille ryhmille järjestettäviä tapahtumia. Niiden järjestämisestä on neuvoteltava maanomistajan kanssa. Erityisalueilla esim. luonnonsuojelualueilla ja puolustusministeriön omistamilla mailla on omat rajoituksensa. Jokamiehen oikeuksissa

• Sallittua on:
• liikkuminen maa- ja vesialueilla
• maihinnousu
• tilapäinen leiriytyminen
• marjojen ja sienten poimiminen
• valokuvaus

• Kiellettyä on:
• kulkeminen toisen pihan poikki
• liikkuminen lintujen pesimäalueilla niiden pesimäaikana
• maihinnousu toisen rannassa
• leiriytyminen pitkäksi aikaa
• leiriytyminen pihamaalle tai uimarannalle
• tulenteko
• roskaaminen
• kasvien vahingoittaminen
• eläinten häiritseminen
• mato-onginta lohipitoisissa koskissa
• kaikenlaisen haitan aiheuttaminen
• tyrnin poimiminen 15.9. (Vaasan pohjoispuolella ennen 20.8.)
• tilapäistenkin rakennelmien tekeminen
• koiran pitäminen irti 1.3. - 19.8. välisenä aikana

• Maanomistajan luvalla on sallittua:
• tulenteko, mikäli ei ole metsäpalovaroitus
• pidempiaikainen tai suuren ryhmän leiriytyminen
• maastossa ajaminen moottoriajoneuvolla

TONNARIT

Edellisessä lehdessä esittäytyi tonnari Raimo Luoto. Tässä lehdessä entinen koskilainen Terhi Laine kirjoittaa myös mielenkiintoisia kokemuksia kirjeessään.

Tervehdys!

Viime kesästä lähtien minulla on ollut ilo olla Mallasveden Melojien "merimeloja". Pääasiassa melon Helsingissä merellä Merimelojien vajalta käsin, mutta olin jo pitkään miettinyt, että olisipa kiva meloskella enemmän vanhan kotikaupunkini Valkeakosken lähivesistöissä. Olin kuullut huhuja pienestä mutta pippurisesta koskilaisesta melontaseurasta. Toukokuussa sitten seurojen yhteisellä retkellä Pälkäneellä tutustuin Pirkko-Liisaan ja Timoon, jotka toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi joukkoon. Mökkimatkaan vanhempien luokse Pälkäneelle tulikin kesän mittaan uutta ulottuvuutta, kun kajakki lipui pitkin Mallasveden selkää. Siinä ne menivät ohitse vanhat tutut saaret ja Kostianvirta. Ja entäs sitten Vanajalle päin: kajakilla kanavassa! Sitä ei keksitty edes hurjina kouluaikoina. Merellä melojalle se on eksoottinen kokemus.

Kesä oli kuuma. Päivästä toiseen mela kauhoi vettä ja lepäsi usein vasta illalla jossain saaressa. Nuotion äärellä. Makkara maistui. Voi, mikä mahtava melontakesä takana! Ja minä olen täysillä hurahtanut melontaan, erityisesti retkimelontaan. Kalenterissani lukee, että jäät lähtivät viime keväänä Helsingin Humalluodolta 17.4. ja samana päivänä olimme siellä plutaamassa. Siitä alkoikin pitkä ja antoisa melontakausi, joka päättyi samaiseen paikkaan 10.11.

Melontakokemuksia kertyi kuluneelta kaudelta paljon. Enimmäkseen tuli melottua iltalenkkejä merellä. Helsingin edustalla on paljon mukavia saaria ja retkikohteita. Monissa saarissa on kahviloita tai nähtävyyksiä. Pääkaupungista saa ihan erilaisen kuvan kajakista käsin. Melonta on ainutlaatuinen tapa päästä nopeasti pois ison kaupungin hälinästä - millään muulla tavalla ei pääse niin nopeasti pois keskustasta luonnon rauhaan. Tosin varsinkin loma-aikaan on merelläkin mahdoton liikenne, ja silloin saa ihan tosissaan meloa kieli keskellä suuta, ettei joudu kajakilla Tallinnan kantosiipialusten peräaallokkoon!

Viikonloppuisin retkeilin usein Helsingin, Espoon ja Porkkalan saaristossa. Merimelojilla on kaksi vuokrasaarta: Mäntysaari, noin 7 km vajalta ja Skorvö, noin 30 km päässä. Näissä saarissa on saunat ja ne olivatkin usein retkiemme tukikohtina. Monet tyynet kesäpäivät mahdollistivat melonnan välillä ihan ulapalla merellä. Silloin sitä tunsi itsensä ihan meren herraksi, kun ympärillä näkyi vain vettä ja kaukainen horisontti. Mutta meri voi olla myös täysin arvaamaton elementti. Kunnioitan sitä suuresti. Siinä saa ottaa mittaa itsestään, kun merellä arvioi tuulta ja välimatkoja.

Melomista ei malttanut lopettaa, ei vaikka meri alkoi jäätyä uhkaavasti. Kauden viimeinen melonta maistuikin jo extremeltä, kun lumisateessa kannoimme kajakkeja vajalta pitkin Töölön rantaa Rajasaareen. Sieltä löytyi enää vapaata vettä. Taisimme olla näky Helsingissä. Sibeliuksen muistomerkkiä ihailemassa olleet japanilaiset turistit pyörittelivät päitään. Mutta meidän oli päästävä melomaan vielä kerran, olihan lyöty vetoa päivämääristä ja kilometreistä.

Viime kesässä oli ehkä kuitenkin antoisina uudet maisemat ja melontamaastot sisävesillä. "Suurena" merimelojana hämmästyin, miten järvellä aalto voi olla niin erilainen -paljon terävämpi ja vaativampi kuin merellä. Nautin kyllä suunnattomasti melomisesta siellä Mallasvedellä ja Vanajalla. Ja vielä olisi paljon melottavaa jäljellä, upeita järviä, jokia, merta. Melonta on mainio liikunta- ja retkeilymuoto luonnon helmassa. Melontaretkestä saa halutessaan ylellisen, kun kajakissa kulkee kevyesti painavimmatkin retkieväät ja murkinat, joista rinkkaa selässään kantava vaeltaja vain haaveilee. Mukavia melontaretkiä kaikille!

Kesää odotellessa, Terhi Laine

TAPAHTUNUTTA

Pikkujoulua vietimme 22.11. Apian leirialueen mökissä. Paikalla oli 15 pikkujoulumielistä melojaa.

Maistelimme glögiä, söimme joulupuuroa ja kiisseliä, joimme torttukahveet tai teet. Osa porukasta saunoi. Ainakin naiset kävivät saunasta nurkan takana tekemässä lumienkeleitä. Oli mukavaa ohjelmaa. Esim. Antti Paavola esitti koiraskoiratarinan. Joulutonttukin pistäytyi kuten kuvasta näkyy. Joulupaketeista joku sai pillejä, joita kuvassa imeskelemme. Suuremman porukan lähdettyä, lauloimme lauluvihkot puhki ja esitimme jokainen vuorollamme pantomiimia.

MALLASVEDEN MELOJAT VENEMESSUILLA

Vene 03Båt-messut järjestettiin tänä vuonna 8.-16. helmikuuta ja kun keskusteluillassa 3.2. messuhalukkuutta tuntui olevan, lupasi Toivosen Timo soittaa Welhonpesän Juhani Holmille ja pyytää lippuja messuille. Näin tapahtui, liput saatiin ja Linnan Pälvi starttasi autonsa torstaina 13.2. puolenpäivän aikaan linja-autoasemalla Rautalinin Pirkko-Liisa, Luodon Rami ja Ollikan Hanski kyydissään.

Perille saavuttiin kahden maissa ja ensimmäiseksi navigoitiin kohti Welhonpesän osastoa, tavattiin Juhani vaimoineen, kiiteltiin lipuista ja tutustuttiin osastoon. Tytöt rupesivat tietenkin heti tutkimaan vaatetankoja, joista pian löytyikin kätevän tuntuinen melonta-anorakki. Kauppoja ei vielä kuitenkaan syntynyt.

Kalustopuolella huomiomme kiinnittyi Uudesta-Seelannista peräisin olevaan Eco-Bezhig-kajakkiyksikköön. Tässä muovikajakissa oli jotakin mielenkiintoista yksityiskohtia esim. kädelle mukavat kantokahvat ja istuinaukon edessä pieni muoviläpällä varustettu päiväluukku. Istuin oli myös korea.

Seuraavaksi kävelimme vieressä olevalle North-West Import Oy:n osastolle, jossa hypistelimme erilaisia vedenpitäviä laukkuja esim. pieniä ensiapulaukkuja.

Pienen haeskelun jälkeen löytyi sitten Myötätuuli Oy:n osasto, jossa oli Avalon-kajakkeja ja upean näköisiä vielä keskentekoisia puukajakkeja hinnaltaan n. 3800 euroa, hankinta ei päässyt edes harkintaan. Osastolla ollut esittelijätär vaikutti nuoresta iästään huolimatta kokeneelta melojalta ja hänen kanssaan vietimme hetken aikaa keskustellen esim. eskimopyörähdyksen tekniikasta.

Ruokakin alkoi tulla mieleen, niinpä suuntasimme kohti näyttämöä, jossa Silja Symphonin kokki esitti, kuinka nopeasti ja helposti veneilijä pystyy valmistamaan maittavan aterian (kunhan on etukäteen kotona suorittanut määrätyt etukäteisvalmistelut). Lammasvartaat kaikkine höystöineen ja jälkiruokineen olivatkin tosi maukkaita, kertoi meille muille Pälvi, joka kolmen muun onnekkaan messuvieraan kanssa kutsuttiin täydellisesti katettuun pöytään nauttimaan vastavalmistettu ateria ruokajuomineen. Me muut MalMelaiset jouduimme tyytymään Amican lihamakaroonilaatikkoon tai vastaavaan.

Yksi mielenkiintoisimmista kohteista löytyi isojen purjeveneiden joukosta, kun pääsimme tutustumaan Pertti Dunckerin kaikkia maailman meriä purjehtimaan Merivuokkoon. Oli todella mielenkiintoista istua aluksen ahtaassa salongissa tarinoimassa Dunckerin matkakumppanin kanssa viime vuonna päättyneen Amazon-joen viidakkoon suuntautuneen matkan kokemuksista. Veneen ulkopuolella itse Duncker esitteli matkoistansa kirjoittamiaan kirjoja ja saimme vaihtaa muutaman sanan hänenkin kanssaan. Pois lähtiessä Pirkko-Liisa rohkeimpana komensi Pertin ja meidät MalMelaiset kasaan, antoi kameran eräälle messuvieraalle ja niin meidät ikuistettiin samaan kuvaan Merivuokon kyljessä.

Kävimme vielä ihastelemassa puusta tehtyjen soutu- ja purjeveneiden osastoa, jossa esiteltiin myös vanhempia tapoja vesillä liikkumiseen, kuten puun rungosta koverrettuja kanootteja, jota työtä myös Pirkko- Liisa kävi kokeilemassa messuvieraita varten tuodulla pölkyllä.

Kellon tultua seitsemään alkoi jo jaloissakin tuntua, että nyt on nähty tarpeeksi ja päätimme lähteä kotimatkalle. Mukavat messut oli kaikkien mielipide reissusta.

Messumatkaa muisteli Hanski Ollikka.

Venemessuilla Pirkko-Liisa kokeillakseen iskee talsolla lastuja haapiosta. Haapio on askel veneeseen. Nuotion päällä avataan tervalla mustattu haapio. Lämpö aukaisee seinät toisistaan. Laitetaan poikkipuu, ettei laidat vetäydy takaisin. Vanhimmat haapiot ovat löytyneet suohaudoista. Kaksi haapiota rinnakkain on ruuhi. Näyttelyssä oli myös Turun museon tekemä nahkavene.

MALMEN JOHTOKUNTA

Mallasveden Melojien kotisivut: http://yhdistykset.vlk.fi/melojat/