Turvallisuus
Käy melontakoulu ja hanki alan kirjallisuutta. Monet seurat vaativat jäseniltään melontakoulun käymisen – turvallisuussyistä. Koulussa käydään läpi turvallisuusohjeita, varusteita, melontatekniikkaa ja pelastautumista. Muista että kertaus on opintojen äiti.
Pidä yllä uimataitoa ja yleiskuntoa. Melojan tulee pystyä uimaan ainakin 50 m kevyessä vaatetuksessa ja selviytyä veden alta pinnalle.
Harjoittele kaatumista ja aukkopeitteestä vapautumista. Pidä huoli, että apu on lähellä ja harjoittele vain turvallisissa paikoissa – ei kiviä. Harjoittele myös kajakin tyhjennystä ja sinne nousua… ei koskaan yksin!
Älä lähde melontaretkelle yksin. Muodosta mieluiten vähintään kolmen hengen ryhmä. Ilmat voivat yllättäenkin muuttua ja kylmä virtaava vesi kangistaa nopeasti… hypotermian vaara!
Merkitse vajakirjaan lähtösi. Ilmoita myös kotonasi reittisuunnitelmasi ja arvioimasi paluuaika.
Käytä aina melontaliiviä. Ei riitä, että liivit ovat mukana, ne on oltava päällä ja oikein puetut (myös haararemmi kiinni). Pidä myös aukkopeite päälläsi tai käsilläsi niin, että voit sen helposti sulkea tarvittaessa.
Pakkaa retkivarustus esim. melontakoulun tarvikelista mukaan. Esim. varavaatteet, lakki, aurinkolasit, juoma + eväät, puhelin suojassa, wc-paperia, paikkaustarpeet kanootin ja ihmisen, rannesuojat jne.
Tunne kuntosi ja melontataitosi. Valitse vain reitti johon kykysi riittävät. Muista – ei sairaana tai alkoholin vaikutuksessa vesille. Seuraa säätiedotuksia – älä lähde vesille jos luvassa myrskyä, aloittelijalle jo 7 m/s tuuli voi olla liikaa ja keli voi muuttua yllättäen. Harjoittele alkuvuodet koneitten melojien seurassa erilaisissa olosuhteissa.
Vältä vilkkaita laivaväyliä… tai ylitä ne ripeästi kohtisuoraan… Tunne vesiliikenne-säännöt ja laivojen aikataulut.
Huolehdi näkyvyydestäsi… varsinkin pimeällä ja sumuisella säällä… heijastimin, viirein ja valaisimin. Väistä mieluummin kuin jättäydy alle…
Valkeakosken järvipelastajat ry on yhdistynyt 2011 lopussa SMPS Tampereen yhdistyksen kanssa SMPS Pirkanmaahan.
http://www.tampereenmeripelastus.net/pirkanmaa/yhteystiedot.shtml
Puheenjohtaja Vesa Rauhala
puh 040-863 0256
email: pj.pirkanmaa@messi.meripelastus.fi
YLEINEN HÄTÄNUMERO 112
Turvallista matkaa… toivoo Mallasveden Melojat ry
Melonnan peruskurssi: Mallasveden Melojat ry/Suomen Melonta- ja Soutuliitto
Taidot
- Kajakkiin ja kajakista laituriin ja luonnonrantaan
- Kajakissa aukkopeitteen kiinnitys ja avaus
- Hyvä melonta-asento, tasapainon pito ja rentous
- Eteenpäin melonta
- Taaksepäin melonta
- Pysäytys
- Sivuttaismelonta ainakin yhdellä tapaa
- Perustuenta
- Kajakin ohjailu ja kääntäminen melanvedoilla, peräsimellä, nostoevällä, painonsiirrolla, melan käyttö peräsimenä
- Vapaaehtoisena: kajakin kaataminen ja uinti rantaan tai pelastautuminen ohjaajien esimerkin mukaan
- Lauttaan meno vesillä ja siitä irrottautuminen
- Osata käyttää peräsintä, nostoevää, säätää jalkatuet
- Tehdä kajakin turvatarkastus ennen vesille menoa (er. kellukk)
- Oppia kaluston asianmukainen käsittely, huolto sekä hyvät kantotavat
Tiedot
- Perustiedot melonnasta ja välineistä, niiden säädöistä ja valinnasta olosuhteiden mukaan
- Oma vaatetus ja varavaatteet kylmältä ja auringolta suojaksi
- Varusteet: kanootit, liivit, aukkopeitteet, melat, kellukkeet kanooteissa ja kajakeissa, kypärät
- Turvallisuustietous ja ymmärrys:
- omien voimien ja kykyjen arviointi suhteessa olosuhteisiin
- tieto melomaan lähdöstä maihin (vajakirja, henkilö)
- ryhmässä melominen
- tuuli, aallot, virta ja sää
- muu vesiliikenne, väylät
- ymmärtää eri olosuhteiden kuten virtaavan veden ja merialueiden erilaisuus
- kalustolle sopivan pelastustavan esittely
- Ravinto- ja neste (vähintään juomapullo, eväät)
- Hypotermia – miten ennaltaehkäistä oikealla vaatetuksella ja lyhyet hoito-ohjeet
- Jokamiehenoikeudet, missä saa/ei saa meloa tai rantautua, sekä ympäristötietoisuus
- Seuran toiminnan ja melontamuotojen esittely
- Kommunikointi vesillä (ryhmässä, pilli, melamerkit)
MELOMINEN ETEEN- JA TAAKSEPÄIN
Kajakissa istutaan jalat hiukan koukistettuina ja hiukan etunojassa. Melaotteen leveys on suurin piirtein sama etäisyys kyynärpäästä toiseen. Vedon aluksi lapa upotetaan veteen kärki edellä ja käsi suorana. Veto ei koskaan voi alkaa liian edestä. Veto jatkuu tasaisena taaksepäin, kunnes lapa ohittaa vartalon. Ylävartalo kiertyy lantiosta seuraten liikettä. Huom! Ranteet eivät saa kääntyä, oikea käsi kiinteä ja vasemman käden sisässä mela kääntyy ja vartalo kääntyy. Melasta kevyt ote, hartiat rentoina. Veto kulkee lähellä kajakin kylkeä. Mitä kauempana se on, sitä enemmän kajakin kulkusuunta pyrkii mutkittelemaan (voit hyödyntää kääntyessä…) Pystymmällä varren asennolla käsi saa jopa mennä yli kajakin keskiviivan. Edellä esitetty unkarilainen tyyli on eräs ihanne. Jokaisella melojalla on kuitenkin oma persoonallinen tyyli, koska se riippuu raajojen pituudesta, lihaksistosta, melasta ym. Tärkeää on välttää ranteen kiertoa ja saada isot selkälihakset työhön mukaan. Yksityiskohdat hioutuvat ajan myötä. Taaksepäin melotaan samalla tavalla kuin eteen. Veto muuttuu työnnöksi lavan selkäpuolella. Mela on kädessä samassa asennossa kuin eteenpäin melottaessa, jotta refleksit toimivat oikeinpäin.
KÄÄNTYMINEN
Kajakin kulkusuuntaa käännetään peräsimellä, säätöevällä, kallistamalla tai melalla. Peräsin määrää kulkusuunnan muutoksen. Kun sitä käännetään alkaa kajakkikin kääntyä ja kun se oikaistaan, jatkaa kajakki kääntymistä, mikäli sitä ei pysäytetä lyhyellä vastaliikkeellä. Liike tehdään vähän ennen kuin kajakki osoittaa haluttuun suuntaan. Pienet ohjausliikkeet kannattaa tehdä melalla tai kallistamalla. Useimmat kajakit kääntyvät kallistamalla kajakkia ulkokaarteeseen. Lyhyt ja kaareva kajakki kääntyy herkemmin kuin pitkä kajakki suoralla kölilinjalla. Myös säätöevä ulkona tekee kajakista enemmän suuntavakaan ja pyrkii kääntämään kajakkia tuulesta poispäin. Tuuleen käännyttäessä tulee evää vetää sisään. Yksinkertaisin tapa kääntää kajakkia melalla on toispuoleinen jarrutus. Kääntyminen on tehokkaampaa mitä kauemmas sivulle melan työntää. Jarruttamalla kääntyminen hidastaa vauhtia ja sen ohjausteho on huono, ellei kajakilla ole riittävästi vauhtia. Melaa voidaan käyttää kuten peräsintä. Melaohjaus on jarrutusta tehokkaampi hitaassa vedessä. Kajakki kääntyy myös jos siirrämme otetta melasta toispuoleiseksi. Veto muuttuu tehokkaammaksi sillä puolella missä on pidempi varsi. Vielä parempi on siirtää toisella puolella veto irti kajakin kyljestä, jolloin se kääntyy vastakkaiselle puolelle. Hitaasti liikkuva kajakki kääntyy, kun toisella puolella melotaan eteen ja toisella taakse. Kaksikossa etummainen meloo ulkokaarteessa eteen ja takimmainen sisäkaarteessa taakse.
MELONTA SIVUTTAIN
Laitureita ja rantoja lähestyttäessä on tarpeen liikuttaa kajakkia suoraan sivulle. Paras on edestakainen sik-sak-liike, jossa lapakulma muuttuu joka käännöllä. Mitä pystymmässä melan varsi on, sitä suurempi voima vedolla on. Melan liike on niin hidas, että lavan selkäpuolelle ei muodostu ilmakuplaa. Kajakin kallistaminen auttaa jonkin verran. Tämänkin liikkeen on tapahduttava riittävän syvällä. Siirtämällä liikkeen keskipistettä pituussuunnassa saa kajakin myös kääntymään sivuttaismelonnan aikana.
MELONTA AALLOKOSSA
Kajakki on yleensä lyhyempi kuin aalto, joten jokainen aalto on otettava huomioon. Kun aallokko on likimain kanootin pituista, on ongelmia suunnan pitämisen kanssa ja riskinä on kaatua. Vesi tekee aallon sisällä ympyräliikettä, jossa se harjalla kulkee aallon suuntaan ja pohjalla tulee sitä vastaan. Kokemattomalle melojalle helpoin aallokko on vastainen. Jokaisen aallon näkee, eivätkä ne käännä kanoottia suunnassa. Mela saa vedestä paremman otteen aallon pohjalla, jossa vesi kulkee samaan suuntaan kuin meloja. Aallon harjalla veden ympyräliike vie vedosta tehon. Yksittäiset jyrkät aallot on turvallisinta ottaa perä tai keula edellä. Myötäaallokossa kajakin keula on aallonpohjan vastavirrassa, mutta perä aallonharjalla hidasliikkeisessä vedessä. Hiukankin vinoon joutunut kajakki kääntyy hetkessä poikittain. Takaisin oikeaan asentoon se kääntyy helpoiten ollessaan aallonharjalla, jolloin sekä keula, että perä ovat ilmassa. Kajakki voi nousta myös surffiin. Aallon etureunalla on alamäki, jonka mukaan on ehdittävä muutamalla voimakkaalla vedolla. Sen jälkeen työn voi jättääkin aalloille, kun vain pitää kajakin suunnassa. Pienikin poikkeama kääntää kajakin poikittain ja vaarana on kaatua sivuaalloissa. Niinpä kokemattoman on syytä jarrutella vauhtia. Sivuaallokossa suurin vaikeus on pystyssä pysyminen. Peruskiikkerällä merikajakilla voi antaa aaltojen lyödä yli kannen, mutta vakaalla kajakilla on taipumus vääntelehtiä aaltojen mukana. Melontatyylin voi muuttaa epäsymmetriseksi niin, että aaltojen puolella on lyhyempi mela kuin suojan puolella, josta voi ottaa tukea. Toisaalta aallon tulopuolella melaa ei pistetä aallon nousevaan osaan, vaan kurkotetaan harjan yli. Syynä on veden kiertoliike aallon sisällä. Vaikein melottava on ristiaallokko, jossa ei ole muuta toivoa kuin meloa lyhyin, nopein vedoin ja pitää kieli keskellä suuta. Ristiaallokko syntyy paikkaan, johon aallot pääsevät kahta tai useampaa reittiä pitkin, tai jossa on sekä luonnollisia että rannasta heijastuneita aaltoja (esim. saaren suojan- puolella jonkin matkaa rannasta ja tuulenpuolella heti rannan vieressä).
MERKKIKIELI
SEIS!
- - Yksi pitkä vihellys tai huuto
- - Mela pään päällä poikittain tai molemmat kädet sivulla
TÄNNE!
- - Kaksi lyhyttä vihellystä
- - Mela tai yksi käsi pystyssä
APUA!
- - Keskeytymätön vihellys tai huuto
- - Melan heiluttaminen edes taas tai sivulle ojennettujen käsien heiluttaminen ylös alas
VARTALO
Vesillä on usein tuulista ja vesi hohkaa kylmää vielä pitkälle kesään. Tuulipuvun takki tai sadetakki estää kylmettymistä ja melonta-anorakki estää lisäksi veden pääsyn hihoista ja kaula-aukoista. Hyvä tapa on kerrospukeutuminen. Alimmaisena on esim. urheilukerrasto, joka kuljettaa kosteutta seuraavaan imevään kerrokseen. Sen päällä on lämpöeriste ja päällimmäisenä vedenpitävä tuulensuoja. Lämpiminä kesäpäivinä melonta-asuksi riittävät T-paita ja uimahousut. Ryhmässä kaatunut meloja saadaan nopeasti ylös ja kuivat varavaatteet päälle. Rannalla on usein lisättävä vaatetusta, sillä ruumiinlämpö ei ole heti rasituksen jälkeen tasaantunut. Vaikeissa olosuhteissa käytetään märkä- tai kuivapukua. Koskimelojat käyttävät märkäpukua, surffipukua, neopreenihousuja tms. myös kesällä, koska ne suojaavat myös kivien iskuilta.
KÄDET
Suojaa ranteesi hyvin kylmettymiseltä. Kylmän veden aikaan käytetään melontarukkasia, rannesuojia tai käsineitä. Myös kesällä kannattaa käyttää rannesuojia. Tuuli, pitkä melonta ja vajavainen melontatekniikka on varma tapa saada jännetuppitulehdus. Rukkaset on syytä ottaa mukaan vaikka vesi rannassa olisi lämmintä, koska ulapalla on aina viileämpää.
PÄÄ
Päähineen tärkeyttä ei pidä vähätellä aurinkoisella tai kylmällä säällä. Lämpö haihtuu tehokkaasti pään kautta, joten kylmillä ilmoilla on syytä käyttää pipoa ja sen päällä tuulenpitävää huppua. Kuumina kesäpäivinä on taas syytä suojautua aurinkoa vastaan esim. lippalakilla. Lippa suojaa tehokkaasti auringolta ja sateelta. Aurinkorasva ja aurinkolasit ovat pakolliset melottaessa pidempiä matkoja. Vesi heijastaa auringon valoa ja tuulen rikkoma vedenpinta moninkertaistaa heijastuksen. Ultraviolettisäteilyn seurauksena vaarana on ihon palaminen tai lumisokeus.
JALAT
Monet melovat ilman jalkineita käyttäen pelkkiä sukkia. Kylmällä säällä kannattaa käyttää villasukkia, jotka ovat lämpimät märkänäkin. Koskimelonnassa ovat suosittuja neopree-niset jalkineet. Retkeillessä riittävät monesti pelkät muovisandaalit, jotka rantautuessa suojaavat jalkapohjia lasinsirpaleilta. Isot kumisaappaat tai muuta kovapohjaiset jalkineet estävät jalkojen kunnollisen liikkumisen kajakissa ja voivat haitata melojan poistumista kajakista vaaratilanteessa.
RISKIT
Pienten järvien ja salmien muodostama reitti tai suojainen rannikon sisäsaaristo lämpimissä kesäolosuhteissa eivät ympäristönä ole niin vaativia kuin järvien suuret selkävedet tai avomeri kovassa kelissä. Myös välimatkojen pidentyminen vaatii ennakkoon varautumista. Kymmenen kilometrin selän puolivälistä kestää suojaan hakeutuminen 5 km/h vauhdilla tunnin, missä ajassa keli voi muuttua oleellisesti. Retkellä on otettava huomioon myös mahdollinen kaatuminen ja siitä seuraava hypotermian vaara. Kylmän veden aikaan on turvallista meloa vain hyvin varustautuneena, turvallisessa seurassa ja tietäen että hallitsee pelastautumisen. Suuret selkävedet lämpenevät hitaasti ja aallokko nostaa kylmää vettä pintaan. Rannan tuntumassa pintalämpötila voi olla 20 °C, kun samaan aikaan isoilla selillä mitataan alle 10 °C. Aallokon korkeus on riippuvainen avoimen vesialueen koosta ja ajasta, jonka tuuli on ehtinyt puhaltaa. Nouseva vasta-aallokko kuluttaa nopeasti voimia. Selän suojanpuolella ei pysty silmällä arvioimaan, millainen on aallokko tuulenpuoleisella reunalla, vaan siihen tarvitaan aiempaa kokemusta. Kts. aallokkomelonta. Tuuli on ulapalla melojan pahin riesa. Ainoa keino tuulta vastaan on kiertää tuulensuojaisia rantoja tai muuttaa melontatyyli matalaksi, vaikka se heikentääkin tehoa, mutta estää tuulen tarttumista lapaan. Ukkospuuskissa kannattaa useamman kajakin muodostaa lautta. Kajakit ohjataan rinnakkain keula tuuleen ja melat asetetaan poikittain koko lautan yli. Näin voi lepuuttaa ja pitää taukoa. Pimeän aikaan, hämärissä tai sumussa muista aluksista on lähes mahdotonta havaita melojaa. Silloin valo, kirkkaat värit ja heijastimet melan lavoissa tai viiri parantavat näkymistä. Keväällä ja syksyllä tiivistyy kylmän veden yläpuolella liikkuva kostea ilma sumuksi. Sumuseinä tai sade saavuttaa melojan hetkessä ja supistaa maailman muutaman metrin ympyräksi. Kompassi on silloin tarpeen.
MUUTA
- - Pyydykset – verkot, onget, heittokalastajat, uistelijat ja sivutakila
- - Virtaava vesi – pyörteet, akanvirta (Apian virta, sulut)
- - Kivet ja matalikot
- - Vesiliikenne
- - Sillat ja rummut – korkea vesi, pultit/naulat, oksat/puut, kivet
- - Kaatuneet puut
- - Levät
- - Hyönteiset – ampiaiset, punkit
- - Linnut – pesintä, touko – heinäkuu, rauhoitetut luodot Vanajalla: Sisarukset, Haamo, Kukkarokivet
- - Muut eläimet – käärmeet, petoeläimet, esim. minkki, hirvi
- - Liikkumisrajoitukset – maanpuolustus, luonnonsuojelu, kotirauha (vähint. 50 m, näkösuoja)
- - Jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet – kauttakulkuoikeus, tilapäinen yöpyminen – ei jälkiä, avotulen teko kielletty ilman maanomistaja lupaa ja metsäpalovaroituksen aikana (-retkikeitin) toisen laituria ei saa käyttää ilman lupaa ja roskaaminen on kielletty (maatuvatkin kuoppaa)
HYPOTERMIA
Veteen joutuneen ihmisen suurin vihollinen on hypotermia eli ruumiin alijäähtyminen. Vesi jäähdyttää ainakin 25 kertaa nopeammin kuin ilma. Nopeasti virtaavan veden vaikutus voi olla jopa 200 – kertainen. Jopa oleskelu tuulisella rannalla märissä vaatteissa voi johtaa hypotermiaan. Kun ruumiin lämpötilan kasvaa liiaksi, eivät normaalit hermotoiminnot enää pelaa ja henkilö menettää todellisuudentajunsa. Jos henkilö värisee viluissaan ja pystyy vielä liikkumaan, hän ei ole hypotermiassa, joten liikunta, kuivien vaatteiden vaihto ja lämmin juotava auttavat. Mikäli uhri on liikuntakyvytön tai tajuton, on tila hengenvaarallinen. Hypotermista tajutonta on vaikea erottaa kuolleesta, hengitystä ja sydämen sykettä on vaikea havaita. Uhria ei saa pitää kuolleena ennen kuin se on sairaalassa todettu. Uhrin märät vaatteet vaihdetaan kuiviin ja hänet asetetaan kylkiasentoon. Hänet peitetään huovilla, avaruuslakanalla muovikelmulla tms. ja eristetään kaikelta kosteudelta, viimalta ja erityisesti kylmältä alustalta. Mikäli uhri ei hengitä… puhalluselvytys, ei painelua! Hypotermiapotilas toimitetaan aina sairaalaan mahdollisimman pian. Mitä ei saa tehdä… Uhria ei saa nostaa pystyasentoon ja uhrin liikuttelua vältetään. Raajojen nostamisen seurauksena kylmä veri siirtyy ydinalueille… esim. vaatteet tulisi riisua leikkaamalla. Uhria ei saa lämmittää tehostetusti, esim. saunassa, suihkussa, hieromalla tai alkoholilla… seurauksena voi olla kammiovärinä ja sydänpysähdys! Myös paineluelvytys on vaarallista samoin seuraamuksin.
Veden lämpötilan vaikutus hypotermian kehittymiseen…
| Veden lämpö | Tajuttomuus alkaa | Kuolema seuraa |
| 0 | alle 15 min | 15 - 45 min |
| 0 - 5 | 15 - 30 min | 30 - 90 min |
| 5 - 10 | 30 - 60 min | 1 - 3 tuntia |
| 10 - 15 | 1 -2 tuntia | 1 - 6 tuntia |
| 15 - 21 | 2 - 7 tuntia | 2 - 40 tuntia |
| 21 - 27 | 3 - 12 tuntia | 3 - määrittämätön |
| yli 27 | määrittämätön | määrittämätön |
SÄÄ
Säätilaa kannattaa seurata jatkuvasti ja kiinnittää huomiota tuuliennusteeseen. Kokenut meloja voi liikkua vielä 15 m/s tuulessa, mutta alkavalle voi 7 m/s tuuli olla jo liikaa ja yli 10 m/s kelejä tulisi välttää.
| m/s | nimitys | aallokko | Varoitus |
| 0,2 | tyyni | peilityyni | |
| 1,5 | hiljainen | väreitä | |
| 3,3 | heikko | lyhyitä aaltoja | |
| 5,5 | heikonlainen | vaahtoa harjalla | |
| 8 | kohtalainen | kohaht. vaahtopäitä | |
| 11 | navakka | vesi kohisee vaahtoa | voimakas tuuli |
| 14 | kova | vaahto leviää | kumisee kova tuuli |
| 17 | luja | huiput murtuvat | juovittuu |
| 21 | myrskyine | vaahto tiheinä juovina | myrskyvaroitus |
| 25 | myrsky | näkyvyys heikko | pärskii |
Sadekuuro on paikallinen ilmiö, joka alkaa nousevasta ilmavirtauksesta. Auringon lämmittäessä maanpintaa, lämpö siirtyy ilmaan ja kevyenä kohoaa ylös. Nousun aikana ilma jäähtyy paineen laskiessa, joten ilman sisältämä kosteus tiivistyy vesihöyryksi. Pisaroiksi kerääntyvä vesi alkaa pudota alas tultuaan riittävän painavaksi tai esim. pilven siirtyessä kylmän pinnan päälle. Pisaroiden hankauksessa voi muodostua staattista sähköä, joka purkaantuu salamointina. Onneksi meloja on niin matala kohde, että yleensä salamasta ei ole vaaraa. Mutta alas syöksyvän veden edellä tulee runsaasti ilmaa, joka puhaltaa pilvestä joka suuntaan. Tätä voimakasta lyhytaikaista ukkospuuskaa on syytä varoa ja muodostaa lautta sitä päin. Vedenpinnasta sen erottaa tummempana alueena, sillä väreet heijastavat valoa toisin kuin tasainen vesi. Puuskista ei ole huolto pilvisinä päivinä tai yöaikaan, koska syntyäkseen se tarvitsee aurinkoa maanpinnalle asti.
Matalapaineen vaikutus kestää useita vuorokausia. Sen myötä tuuli voimistuu ja sade kestää useita tunteja ja myös yöllä saattaa sataa. Jalaksen muotoiset cirrus-pilvet tulevat näkyviin puoli vuorokautta ennen sadetta. Lämmin rintama tuo kovan tuulen ennen sateen alkua. Vaihe kestää tunnin tai pari ja kovan tuulen varoitus annetaan tämän vaiheen takia. Tämän jälkeen lämpötila hieman nousee, tuuli laskee ja voi hieman sadella, mutta on melottava keli. Seuraavaksi lämpötila laskee ja tuuli voimistuu ja sataa – ei hauska melottava. Matalapaineen jäljessä tulee kuuroalue ja ukkospuuskat ovat mahdollisia – kesto noin kaksi vuorokautta.
Kevyen melontaretken varusteluettelo
| Kajakki | Vesitiiviisti | Tarkistus |
| Aukkopeite ja mela | ||
| Kajakin kuivaussieni tai rätti | ||
| Melontarukkaset | ||
| Rannesuojat ja hanskat | ||
| Kelluntaliivit | ||
| Äyskäri tai tyhjennyspumppu | ||
| Juomapullo | ||
| Evästä | x | |
| Melakelluke | ||
| Vaatetus | ||
| Aurinkolasit UV suojaavat | ||
| Lippalakki tai lierihattu | ||
| Anorakki tai tuulipuku | x | |
| Kerrasto tai paita | x | |
| Sadeasu | ||
| Sandaalit tai neopreenitossut | ||
| Varavaatteet: paita, housut, alusasu ja sukat | x | |
| Uimapuku ja pyyhe | x | |
| Muuta | ||
| Matkapuhelin ja GPS | x | |
| Tulitikut tai sytytin | x | |
| Aurinkorasva | ||
| Silmälasien pidike | ||
| Huulirasva UV-suojalla | ||
| Rahaa | x | |
| Wc-paperia | x | |
| Lääkkeet ja vitamiinit | ||
| Hyttysvoide | ||
| Kamera | x | |
| Kiikarit | ||
| Kalastusvälineet ja- luvat | ||
| Kello vedenpitävä | ||
| Retken johtajalla/pidempi retki | ||
| Hinausvyö | ||
| Hypopussukka tai avaruushuopa | ||
| Kartta x | ||
| Kompassi | ||
| Pilli | ||
| Ilm. teippi/paikkaus, evän putsaus… | ||
| Hätäraketti | ||
| EA-tarvikkeet | x | |
| Puukko/monitoimityökalu | ||
| Radio | x | |
| Taskulamppu | ||
| Varamela | ||
| Herätyskello | x | |
| Leiriytyminen | ||
| Teltta | x | |
| Makuupussi (toimii myös hypotermiaan) | x | |
| Retkipatja | ||
| Teltanpäällysmuovi | ||
| Trangia | ||
| Polttoneste | ||
| Hammasharja+tahna | ||
| Saippua yms. | ||
| Aterimet | ||
| Retkimuonaa | x | |
| Tölkin ja pullonavaajat |
Juomaksi vettä, lisäksi mehua,
urheilujuomaa, kahvia…
Evääksi voileipiä, vihanneksia,
banaania, keksiä, rusinoita tms.
Vettä n. 2 l/vrk/hlö