Lauritsa Laurinpoika Hallitius, Bergman
( taulu )
s. noin 1635, k. Pielisjärvi keväällä 1788.
- Pielisjärven apupappi noin 1650-56, Nurmeksen ensimmäinen kappalainen 1656–1659, Pielisjärven kirkkoherra 1659-88 ja Isopappilan tilan haltija 1659-88.
Vuosina 1656–1657 hän johti ruptuurisodassa talonpoikia venäläisten ja ortodoksikarjalaisten yrittäessä ryöstellä Nurmesta.
Kirkkoherra Hallitius ja kruununkartanon vuokraaja Salomon Engberg riitautuivat keskenään.
Keskeisiksi kiistan aiheiksi Hallitiuksen ja vuokraaja Enbergin riidoissa nousivat kirkkoherran kalastusoikeus Pielisjoessa
ja osallistuminen verollepanokokouksiin. Hallitius olikin jo ennen vuokrausaikaa vuonna 1680 aiheuttanut hankaluuksia verollepanokokouksessa
pitämällä "liiaksi" talonpoikien puolta.
Vuokraajan asema hovin isäntänä antoi mahdollisuuden puuttua seurakunnan asioiden hoitoon. Tilanherralle kuului huolehtia paitsi talonpoikiensa
aineellisesti toimeentulosta, myös heidän "sielujensa autuudesta". Isäntä valvoi seurakunnan siveellistä tilaa ja uskon puhtautta.
Tämä katsomus antoi vuokraajille, joille kruunu oli vuokrauksella luovuttanut kruununkartanon herruuden, mahdollisuuden puuttua seurakunnan asioihin.
Jo loppukesästä 1686 Enberg toimitti kymmenkohtaisen valituskirjelmän Viipurin tuomiokapitulille kirkkoherra Lars Laurentii Hallitiuksesta
ja tämän vävystä Ilomantsin kappalaisesta Markus Laurentiin Wendaliuksesta.
Valituksen mukaan kirkkoherra oli kalastanut ilman lupaa vuokraajan kalastamossa. Ei antanut vuokraajan krouvarille synninpäästöä. Vastustajilleen hän antoi ehtoollisviiniä eri pullosta kuin muille ja suojeli kirkossa räyhänneitä joupuneita, kutan lipinlahtelaista
Antti Meriläistä. Kirkkoherra suojeli avionrikkojia ja naimattomia pareja, ei kysynyt kirkosta poissa olevia, vaikka kirkossa oli vain vähän
väkeä ja käytti väärin kirkon viinikassan rahoja. Hän oli puhunut pahaa vuokraajasta vävyjensä ja muutamien talonpoikien kanssa, saarnannut väärin
solvaten vuokraajaa ja yllyttänyt rahvasta valituksiin. Lisäksi pitäjässä 20 vuotta palvellut lukkari Hinrik Monnius ei osannut lainkaan
lukea eikä aloittaa yhtäkään virttä.
Pielisjärven kirkkoherralla ja vuokraajalla oli siten yhtä ja toista toisiaan vastaan. Kun Enberg vielä kielsi kirkkoherran läheisiltä
luottomiehiltä kuten Antti Hietaselta maakaupan harjoittamisen oli konfliktin syntyminen varmaa. Pielisjärven käräjät, joilla vuokraajan
ja kirkkoherran välisiä riitoja puitiin päättyivät yleiseen sekasortoon, käräjäkapinaan. Mitään päätöksi ei voitu muotoilla.
Kun kirkkoherra Hallitius kuoli pian käräjien jälkeen, jäivät riitautetut asiat vaille ratkaisua.
Vuonna 1685 Viipurin läänin maakirjassa mainitaan Viipurin pitäjän Repolan kylässä Hallitiuksen ratsutila.
Haltiansaaren kylässä mainitaan 1635-46 Lauri Antinpoika Matti Haltiaisen entisessä talossa.
Todennäköisesti kirkkoherra Hallitius oli tämän Laurin poika, joka opintielle lähdettyään otti itselleen sukunimen kotipaikan mukaan.
Johanneksesta oli verraten lyhyt matka Viipurin kouluun, ja siellä saattoi päästä papiksi asti käymällä kymnaasin läpi.
Puoliso 1:o ennen 1656
N. N.
Puoliso 2:o noin 1680
Anna Juhontytär