Teemu, OH3KUN on rakennellut kerhollemme sivun internettiin johon pääsee SRAL:n sivun kautta, sieltä jossa kaikkien muidenkin kerhojen sivut löytyvät, http://www.sral.fi/.
Etenee vähitellen. Ulkopuolisten sponsorien metsästys on lähtenyt käyntiin. QSL projektiin on
raha-avustusta luvassa UPM Kymmene:lta 500mk ja Hacman TTT:lta 300mk ja Ilmailulaitokselta
500mk. Lisäkyselyitä tehdään sitä mukaa kuin kohteita keksitään.
Tavoitteena on saada sponsoreilta kasaan ainakin 2000 mk, ehkäpä mahdollisesti tarvittava
loppuosa rahoitetaan kerhon omin varoin. Kasaan saatava rahamäärä määrää melkoisesti
millainen kortista saadaan tehdyksi.
On kantautunut huhuja, että "kakkosissa" olisi ollut jotain rikinkatkuista kommentointia siitä, että
oh2ooo menikin kolmosiin... Täytyy kakkosia bandilla tavatessa lohdutella, että "saatte sitten
vuorostanne oh3ooo koolin"...
Valkeakosken Messut ry. järjesti vapaa-ajan tapahtuman Valkeakoskella, vierasvenelaiturit
Waltikan rannassa 22.5.1999 klo 10:00 - 18:00.
OH3AB sai kutsun osallistua k.o. messuille ja menimme myös sinne. Osallistuminen edellytti
100mk maksua joka hoidettiin etukäteen. Taidettiinpa olla messujen erikoisin näyttelykohde,
kaikki muut näyttelyt liittyivät läheisemmin veneilyyn ja muihin vesilläliikkumisasioihin.
Näyttelyasemaa oli kokoamassa / purkamassa / esittelemässä melkoinen porukka:
-3KUN, -3NWD, -3BN+taustat, -3LP+XYL, -3KO+XYL, -3MAF. Asema koottiin -3BN:n isoon
telttaan jossa "lattia-alaa" on 12 neliömetriä. Kerholta tuotiin kamat, kaksi pöytää ja tuolit -3NWD:n "paloautolla".
Näytillä oli kerhon HF asema ja -3MMF:n antenni R7 ja putkimasto. -3MAF toi paikalle SRAL:n
suuren lipun, jonka oli lainaksi järjestänyt -3MMF. Lippu olikin oikeastaan ainoa kauemmaksi
näkyvä katseen kääntäjä ja se hinattiin putkimastoon liehumaan. Tuulikin oli sopivasta suunnasta
järveltä päin joka myös piti hiekkapölyn pois asemalta. HF radioon oli liitettynä -3BN:n bittimylly
jossa pyöritettiin PSK:ta ja RTTY:ä. Lisäksi huudeltiin SSB:llä mutta CW:n käyttö jäi
vähäisemmäksi. Teemu, -3KUN oli tehnyt jaettavaksi läjän a4:sia jossa esiteltiin
radioamatööritoimintaa ja SRAL:lta saatiin niitä "Sähkösanomia" parikymmentä kpl tyrkylle.
Messujärjestäjät olivat aluksi suunnitelleet majapaikkamme kuulutusvahvistimen viereen eikä siitä
kohdasta isoa "ämyriäkään" puuttunut. Heti alkuun oli kyseltävä parempi paikka, muutenhan
yleisö kuulisi pääasiassa meidän workkimistamme! Ja me emme kuulisi kaiuttimien melun takaa
mitään... Saimmekin huomattavasti paremman paikan kahden sopivasti varjostavan koivun
välistä, loimulohta myyvän pakettiautosysteemin vieressä. Paikka tosin oli hiukan syrjässä mutta
SRAL:n lippu ja keskelle kulkuväylää nuijittu pahvikyltti ilmoittelivat olemassaolostamme. Onneksi
Eeli, -3NWD on varautunut aina kaikkeen, 50m pitkä jatkoroikka takasi sähköt asemallemme.
Mitään hirmuista yleisöryntäystä telttaamme ei tullut, muutamat uskalsivat jopa kurkistella nurkalta
ja jostakin tunnetusta lisäaineesta rohkaistuneet tulivat peräti jutustelemaan. Jutustelijat
paljastivat epäsuorasti, että pienen esittelynkään jälkeen "tavallinen kansa" on radioharrasteesta
"pihalla kuin lumiukko", sen verran vähän puuhaamme tunnetaan...
Mutta oli sentään jokunen poikkeus, eräs vanhempi, melkein radioamatööriksi ruvennut herra
kyseli, että tunnetaankos muutamia (mainitsemiaan) henkilöitä. Eipä tunnettu, mutta OH-luettelosta löytyi jotakin.
Sitten muutamia noin parikymppisiä miehiä viihtyikin teltassamme pitempään, asia selvästikin
kiinnosti. Saimme siinä pidetyksi muutaman QSO:n sekä RTTY:llä että PSK:lla. Kysymykset
olivatkin sellaisia, että pisti miettimään vastausta... Jaoimme informaatiota paperilla ja teimme
parhaamme. Jäätiin odottelemaan, josko joku näistä kavereista antaisi vielä kuulua itsestään.
Säätila muuttui iltapuolessa sadetta enteileväksi ja pakotti purkamaan systeemit muiden
messuilijoiden kanssa melkein kahta tuntia aiottua aikaisemmin. Kaikki saatiin kuivana kyytiin ja
kuljetettua paikoilleen.
Tapahtumasta oli Valkeakosken Sanomissa juttua, mutta eipä meidän osasto erikoisuudesta
huolimatta kuitenkaan ylittänyt uutiskynnystä...
Torni veti puoleensa porukan taas 4.5.99, -3NWD, -3KUN + velipoika sekä -3BN. Aseman
kasaus alkaa olla jo rutiinia, puolessa tunnissa saa hyvinkin aseman workkimiskuntoon.
Eipä ollut VHF -keleissä nytkään juhlinnan aihetta, mutta ovathan kaikki samalla viivalla sen
suhteen. Workittiin SM ja ES maat OH:n lisäksi, ruutuja 15, ja yhteensä pisteitä 13550.
Raahattavan PC:n kello oli tasan 12h pielessä, eikä sitä heti huomattu mutta loki oli helposti
korjattu seuraavana päivänä.
Auringonlaskut näyttävät tosi upeilta tornista katsottuna! Sinne on laitettu uudet kaiteetkin.
Onneksi näyttää siltä, että mitään häiriöitä tornin laitteille ei aiheudu, ollaan sen verran siellä jo
ajettu RF:ää taivaalle, että luulisi kommentteja kuuluneen...
Huhtikuussa saavutimme VHF-testissä sijaluvun 9.
Ajautui korviin sellaistakin tietoa, että joku olisi toukokuun lopulle varannut koko laivan Tallinnnan väylälle !! Siinä olisi ainakin käypäinen selitys sille miksi ne olivat niin täysinäisiä. Yksikin kokonaan varattu risteily täyttää vastaavasti muita useampana viikonvaihteena.
SRAL osallistuu syyskuussa järjestämiimme SM-radiosuunnistuskisojen kustannuksiin. Lähetimme "anomuksen" kisojen järjestämiseksi ja mukana oli kysymys että voisiko SRAL osallistua kustannuksiin. Vastaus tuli e-mailin muodossa, että SRAL on varannut siihen 2500 mk ja se on maksimi korvaus kisojen kuluista, tietenkin kuitteja vastaan. Haluavat meidän esittävän kustannusarvion etukäteen ja se onkin jo lähetetty sähköpostilla. Samalla meni ilmoituksemme kilpailusta ja se luettiinkin bulletiinissa 22.5.99 ja lienee myös RA:ssa. Kisathan ovat 11.9.1999. Rastien paikat katsomme kesä-heinäkuussa ja aloitamme muutkin käytännön järjestelyt.
OH3AB lähetti e-mailin välityksellä ehdotuksen VHF testien sääntöihin (to OH5YW). Ehdotimme,
että otetaan lähettimen teho huomioon testituloksessa jollakin tavalla. Esittämämme tapa olisi
teholuokka, jossa olisi kaksi porrasta: alle 25W ja yli 25W. Näin saisi hieman tasoitusta nekin,
jotka workkivat ilman tuhteja pääteasteita. Antenniin ei otettaisi kantaa. Perusteluiksi mainittiin
kisa-aktiviteetin todennäköinen kasvaminen, koska pikkutehoillakin olisi paremmat sijoitusmahdollisuudet.
Vastaus tuli 10.5.99 jossa ilmoitettiin asian menevän eteenpäin. Ensi marraskuussa pitävät VHF-
testiin liittyvää sääntökokousta. Teholuokka-asia on lähtöisin Matilta, OH3MMF.
Eri kerhoiltoina kololla on bongattu ainakin -3NWD, -3KO, -3BN, -3KUN, -3MAF. Toukokuussa
taisi olla parikin keskiviikkoiltaa ettei kerholla käyty. Jos olisi kaikilla avain, tulijoita olisi ollutkin.
Kukapa keksisi keinon avaimien lisäämiseksi?? Asiaa pitäisi kai ruveta ajamaan uudelleen
kaupungin kanssa, jos löytyisi jokin menetelmä, että kaikille saataisi avain.
Kerholla on menossa antenniprojektikin, -3bn:llä on teon alla magneettiloop 3,5 MHz:lle.
Valmistumisajankohta onkin sitten hämärän peitossa, "suolakaivos" pitää sen verran liikkeessä maailmalla.
Magneettiloop on halkaisijaltaan 3 metriä ja sitä olisi tarkoitus kokeilla vaakatasossa kerrostalon
katolla. Loop on 12mm kupariputkea kolmena pätkänä, jossa on 1/5 kokoinen pikkuloop
syöttöelementtinä. Virittämiseen on tehtävä harvavälinen moottoriohjattu säätökonkka, abt 250
pF. Tämän antennin pitäisi oleman vähintään puoliaaltodipolin veroinen eikä ole pitkiä
antennilankoja. Se ei myöskään näy jos sen laittaa katolle lyhyiden jalkojen varaan. Kaikissa
kuvissa tällainen antenni on tuettu syrjälleen (suuntavaikutus), jolloin se ainakin kerrostalon
katolla olisi varsinainen katseenkääntäjä!
RF säteilysuunta on loopin reunoihin päin eikä "akselin" suuntainen niin kuin voisi helposti
kuvitella. Näin ollen vaakasuorassa siitä tulisi ympärisäteilevä, mutta käytäntö joskus kai näyttää toimiiko se vaaka-asennossa.
Tällaisen antennin "häiriögenerointi" on myös arvoitus, luulisi ainakin QRP tehot onnistuvan.
100W lähetinteholla looppiin syntyy useiden kymmenien ampeerien virta. Siksi se on sitä
parempi, mitä suurempaa kupariputkea siihen käytetään. Suurtaajuus kun kirjojen mukaan kulkee
vain putken pinnalla. Antennin Q-arvo pitäisi olla hyvinkin korkea, eli resonanssi on terävä ja
taajuussiirron jälkeen antenni on viritettävä moottorikonkalla. Konkka on rakennettava kaksikoksi
jossa puolikkaat ovat sarjassa. Tällöin pyörivä osa on puoliskojen yhteinen. Näin vältetään
konkan liitäntöjen liukupinnat jotka ratkaisevasti huonontavat kontaktia ja antennin toimivuutta.
73 de oh3bn