Johan Isaac Svahn
( Vanhemmat - taulu )
s. Tukholma 19.6.1806, k. Uusikaarlepyy 30.12.1849.
Oulun triviaalikoulun oppilas 9.2.1818 – 12.1823. Pääsykuulustelu 10.2.1824. Ylioppilas Turussa 12.2.1824.
Pohjalaisen osakunnan jäsen 14.2.1824. Filosofian kanditaatti 17.6.1831, maisteri 21.6.1832.
— Vanhempi aliupseeri 1. Suomen meriekipaasissa 1831, midshipman s.v., ero luutnanttina 1834.
Matkusti Espanjaan, palasi Suomeen rutiköyhänä 1843.
Hänen oli hankittava itselleen kopiot kadottamistaan yliopisto- ja palvelustodistuksista voidakseen hakea virkoja.
Kirjoitti 21.9.1843 Topeliukselle ja pyysi tätä hoitamaan asiaansa. Laivastotodistuksen suhteen hän uskoi häntä jo
aikaisemmin auttaneen kenraalimajuri Rosenkampffin tietävän keinot.
Topelius lienee yrittänytkin hankkia Isaacin todistukset, mutta vielä seuraavan vuoden tammikuun loppupuolella ne eivät
olleet saapuneet Uuteenkaarlepyyhyn. Isaac kirjoitti 25.1.1844 vetoavasti: "Todistukseni, todistukseni!"
Hänen tulevaisuudenuskonsa näyttää olleen kovalla koetuksella. Hän oli hankkinut syyskuusta lähtien elantonsa kotiopettajana,
mutta nyt hän ei enää sanojensa mukaan sitä kestänyt: se vaati liian paljon kärsivällisyyttä.
Tunnelmiaan hän kuvaa:
"Usein mieleni muuttuu muutamassa silmänräpäyksessä mitä henkisimmistä tunteista mitä maallisimpiin; tänään tunnen itseni arvolliseksi, minkä taas huomenna hylkään." Ja hänen ajatuksiinsa tunki kiusaavasti ajatus: "Olenko minä vähäarvoisempi kuin muut?"
Isaacin kuolinsyyksi on merkitty näivetystauti. Tämä kuvaa hänen elämäänsä hänen kuutena viimeisenä elinvuotenaan tai ehkä peräti
hänen yhdeksänätoista viimeisenä elinvuotenaan. Hän kuihtui pois.
Naimaton.
Dosentti Ohto Manninen: Vapauden marttyyri?
Isaac Svahnin surullinen elämä