Samuel Backman
( Vanhemmat - taulu )
s. todennäköisesti Vöyrissä Lombyn kylässä 1712, k. Kaarlelassa 25.3.1771.
- Asui vanhempiensa kuoltua ehkä isoisänsä Samuel Backmanin luona Vöyrissä. Renkinä Kaarlelan Korpilahden kylän Rimmillä 1731.
Samuel antoi haastaa Vöyrin käräjille 14.2.1732 isänsä äitipuolen, leski Elisabeth Juhanintyttären, joka oli lapseton ja
jolta hän oli pyytänyt osaansa nimismies Backmanin jäämistöstä. Leski näytti miehensä 22. joulukuuta antamaa asiakirjaa,
jossa tämä antoi hänelle huomenlahjana 50 riikintaalarin arvosta irtainta omaisuutta. Kuitenkin oli todettu valaehtoisilla
todistajalausunnoilla, että pesässä ei ollut edes sen verran varoja kuin mitä huomenlahja edellytti ja lisäksi oli
nimismies Samuel Backman vielä velkaantunut aika lailla. Leski Elisabett otti tehtäväkseen velkojen kantamisen. Samuel
Gabrielinpojalle ei jäänyt juuri mitään, kuitenkin "isoäitipuoli" maksoi hyvästä sydämestään hänelle hieman rahaa, joka
vastasi Samuelin äidin (Maria Aganderin) pesään tuomaa rahaa. Samoilla käräjillä Samuel kertoi myös, että hänen kuollut
äitinsä Maria Agander oli vuonna 1713 antanut pantiksi nimismies John Knubbille Kåskbystä 30 taalarilla 3 kpl hopeamaljoja,
jotka Samuel nyt halusi lunastaa takaisin. Knubb oli sanonut ostaneensa ne, minkä hän myös vannoi. Tämä asiakirja antaa
kuvan nimismies Backmanin perhesuhteista sellaisena kuin ne olivat heti hänen kuolemansa jälkeen.
Samuel tuli vävyksi Lyttsin tilalle Palon kylään Kaarlelaan 1732. Vaimonsa isän Mickel Lyttsin kuoltua 1748 hän peri
vaimonsa kanssa Lyttsin tilan. Samuel halusi vuonna 1750 ryhtyä viljelemään erästä maatumaa katiskapaikkansa vieressä,
mutta vitsarilaiset esittivät kiivaasti vastalauseita, sillä he olivat kuivanneet paikan kaivamalla "rännejä". Maaherra sai
ratkaista asian, mutta lopputuloksesta ei ole tietoa. Hänelle myönnettiin kuitenkin 1754 oikeus muuttaa kaskettu maa
Träskbackassa pelloksi. Samuel osoitti myös 1754, että Christoffer Mörtin vuodelta 1710 olevan kartan mukaan Lyttsin ja
Lussin tilat Palossa omistivat rakentamattoman myllynpaikan Perhojoessa "Lytts Gluggenissa". Samuelin kuoltua olivat hänen
kaksi vanhempaa poikaansa jo 1769 muuttaneet muualle ja muut lapset puolestaan liian nuoria ottaakseen tilan hoitaakseen.
Tilan olisi saanut myös vävy Mickel Matinpoika Simonsbacka, mutta hän kuoli jo 1767. Tila joutui sitten Erik Erikinpoika
Lyttsin haltuun 1782.
Puoliso 1: Kaarlela 5.11.1732 Maria Lytts
s. Kaarlela 1.3.1713, k. siellä 4.2.1755,
vanh Kaarlelan Palon kylän Lyttsin isäntä Mikko Antinpoika Lytts ja Brita Erikintytär.
Puoliso 2:o Kaarlela 24.6.1755 Anna Lidsle
s. Kaarlela n. 1731, k. siellä 16.2.1809,
vanh talollinen Olof Johanpoika Lidsle Rödsöbystä ja hänen toinen puolisonsa Anna Larsintytär.
Miehensä Samuelin kuoltua Annalle jäi 6 alaikäistä lasta ja seitsemäs syntyi pian isän kuoleman jälkeen.
Eräässä Kaarlelan pitäjän kokouksessa oli päätetty, että Anna kulkisi pitäjässä kerjuulla, mutta hän ei noudattanut kehotusta
vaan oli pitänyt kolme pienintä lasta luonaan ja perhe kärsi puutetta. Koska Anna oli vasta 40-vuotias ja sai eläkettä Lyttsin tilalta,
ei mitään almua voitu myöntää joulukuussa 1773, mutta kolme nuorinta lasta saivat tammikuussa 1773 vahvistetun perusteen
mukaisesti "rullansa". Pitäjä jaettiin näitä lapsia varten kolmeen osaan ja jokaisen tilan tuli ilmeisesti antaa näille lapsille
pienehkö köyhäinavustus, jota he sitten saivatkin ainakin vuosina 1777-81.
Kun nuorin Henrik täytti 10-vuotta, annettiin köyhäinrahoista avustusta koulumestarinpalkkaa varten.
Lapset kävivät ruotsinkielisen rippikoulun.