Rauno Runar Tallqvist, vuodesta 1938 Tenovuo
( Vanhemmat - taulu )
s. Oulujoki 3.6.1917, k. Turku 18.10.2008.
- Ylioppilas Oulun lyseosta 1936, kansakoulun opettaja 1941, filosofian kandidaatti 1953, lisenssiaatti 1956, tohtori 1963.
Lauritsalan ja Mynämäen kansakoulun opettaja 1945-50, Turun klassillisen lyseon tuntiopettaja 1951-59,
Turun yliopiston assistentti 1956-62, eläintieteellisen vt. apulaisprofessori 1962-65, apulaisprofessori 1965-80, professori 1982.
Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran johtokunnan jäsen 1953-64 ja 1969-, sihteeri 1964-69,
Suomen lintutieteellisen yhdistyksen julkaisun Omis Fennican toimituskunnan jäsen 1959-, Suomen ensimmäisen Rariteettikomiteaan jäsen 1975–1978,
Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja 1969-, Varsinais-Suomen maakuntaliiton
luonnonsuojelutoimikunnan jäsen 1969, Varsinais-Suomen seutukaavaliiton ympäristönhoidon neuvottelukunnan jäsen 1973-.
Suomen ensimmäisen Rariteettikomiteaan jäsen 1975–1978.
Julkaisuja: Zur brutzeitlichen Biologie der Nebelkrähe (Gorvus corone cornix L.) im äusseren Schärenhof Südwestfinnlands
(väitösk.) 1963, Ruissalon linnut, yhdessä Nils Södemanin kanssa 1960,
Pohjolan linnut värikuvin, L. von Haartman, O. Hildén, P Linkola, P. Suomalainen & Rauno Tenovuo 1967.
Luonto ja luonnonsuojelu, yhdessä Peitsa Mikolan ja Antti Haapasen kanssa 1971.
Ympäristön haitat terveydelle, yhdessä Risto Santin kanssa 1985. Terveys ja ympäristö 1988.
Muuttuva ympäristö ja terveys 1992. - Luutnantti 1956. VR 4, SVR R I, Vm.
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto kirjasta Pohjolan linnut värikuvin 1973 ja WWF:n tunnustuspalkinto 1981.
Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran sekä Suomen luonnonsuojeluliiton kunniajäsen.
- Harrastukset: retkeily ja linnut, luonnonsuojelu.
Hänen pitkä ja ansiokas elämäntyönsä hakee vertaansa. Valoisa ja kannustava asenteensa innoitti monia sukupolvia
työhön luonnon ja ihmisille terveellisen elinympäristön puolesta. Hän kiinnostui luonnosta ja eritoten linnuista jo koulupoikana ja
aloitti lintuhavaintojen kirjaamisen 13-vuotiaana. Intohimo lintuihin vei hänet opiskelemaan eläintiedettä.
Oli Aloitteellinen luonnonsuojelija, joka yhdessä muiden pääasiassa Turun yliopistossa toimineiden biologien kanssa edisti lukuisia
luonnonsuojeluhankkeita. Hän on ollut myös tärkeä taustavaikuttaja silloin, kun kunnallista ympäristöhallintoa käynnistettiin Suomessa.
Käynnisti ympäristönsuojelun monitieteisen opetuksen Turun yliopistossa 1974. Erikoistui ympäristölääketieteeseen ja julkaisi
aiheesta useita oppikirjoja, enimmät niistä yhdessä Risto Santin kanssa. Ympäristölääketieteestä hän luennoi
lääketieteen opiskelijoille vielä 79-vuotiaana.
Hän oli uupumaton ympäristövalistaja. Kirjoitti lukemattomia asiantuntija-artikkeleita ympäristönsuojelun eri aiheista.
Niistä viimeinen julkaistiin Turun Sanomissa 9.9.2004. Se käsitteli ihmisen aiheuttamaa maapallon luonnon monimuotoisuuden tuhoa.
Rauno uskoi valistuksen voimaan. ”Oikea tieto luo oikeat asenteet”, hän tapasi tähdentää.
Puoliso 1948 Helly Kaarina Eränen,
vanh maanviljelijä Frans Arvid Eränen ja Ellen Emilia Ylineva.