Yhdestoista sukupolvi

Sylvia Backman ( Vanhemmat - taulu ) s. Wisconsin Superior 27.12.1920, k. Lubbock, Teksas 10.10.2010. Amerikansuomalaisten keskuudessa korkeimmalle kohonnut laulajatar. Sylvia säesti laulajia pianolla jo yhdeksänvuotiaana. Kun hän täytti 19 vuotta, paikkakunnan ja lähiseutujen suomalaiset yhdessä järjestivät erilaisia tilaisuuksia ja hankkivat niillä kokoon rahat' joiden turvin Sylvia sattoi lähteä opiskelemaan maineekkaaseen Juilliard-musiikkikouluun New Yorkiin. Hän sai koululta harvinaisen kahden vuoden stipendin ja valmistui Juilliardista 1944, parhain mahdollisin arvosanoin.
    Lyyris-dramaattinen sopraano Sylvia Aarnio oli Yhdysvaltain itärannikolla ihailtu esiintyjä, sekä suomalaisten että amerikkalaisten keskuudessa. Hän lauloi Carnegie-hallissa Eugen Ormandyn johtaessa, esiintyi Bostonin Sinfoniaorkesterin säestyksellä Arthur Fiedlerin johtaessa, lauloi Sibeliuksen teoksia Tanskan radiossa, oli Helsingissä Sibeliusviikon Luonnottaren solistina Paul Sjöblomin suosituksesta, esiintyi Ainolassa Sibeliukselle Jussi Jalaksen säestämänä, ja Jalaksen johtaessa lauloi myöskin Kansallisoopperassamme Toscan osan. Luonnottaren esittäjänä Sylvia on Sibeliuksen elämänkertateoksessa asetettu maailman tunnetuimpien sopraanojen yläpuolelle. Kuullessaan Luonnottaren Sylvian esittämänä, Sibelius sanoi: " Minä kuulen laulusi sydämmessäni, minä tiedän sinun tietävän kuinka tulkita musiikkiani." New Yorkin suomalaisten tilaisuuksissa Sylvia esiintyi kymmenien vuosien ajan.
    Hän näytteli 5. avenuen haalin näyttämöllä opereteissa ja laulunäytelmissä ja esiintyi solistina sadoissa eri suomalaistilaisuuksissa. Hänen partnerinaan nähtiin New Yorkin suomalaisteatterin palkeilla usein Kalle Ruusunen. Sylvia on myös esiintynyt mm. Lahden, Tampereen ja Turun Kaupunginorketereiden solistina, ja tehnyt Suomessa useita nauhoituksia. Yhdysvalloissa Sylvia on konserttimatkoillaan tehnyt maatamme tunnetuksi esittämällä suomalaista musiikkia. Etupäässä hän on kuitenkin laulanut kirkoissa.
    Teki Yhdysvalloissa pitkän kiertueen suomalaisen laulajattaren Ulla Katajavuoren kanssa. Heidän ensimmäinen yhteinen esiintymisensä oli Carnegie Hallin pienessä salissa 3.2.1963. ja matka jatkui sitten satumaiseen Floridaan saakka.
    Hänen Song of Finland-nimisellä Lp-levyllään hän esittää Sibeliuksen, Marvian, Sonnisen, Kuusiston, Linnalan, Turusen ja Hannikaisen teoksia, suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi; mm. BLÅSIPPAN, KUN MINÄ MOKOMAN SAISIN, ÄLÄ KUTSU KUKKASEKSI, KEHTOLAULU, FROMM, IKKUNAT AUKI ON AAMUN TUULEEN, OVAT MULLEKIN HUULET HYMYILLEET, KANNEL, jne. Levy äänitettiin New Jerseyssä hänen kotinsa lähellä olevassa suuressa kirkossa 1974.
    Sylvian ohjelmisto käsittää kaikenkaikkiaan lauluja 14-eri kielellä. Sylvia Aarniolla olisi ollut kaikki edellytykset kohota yhdeksi maailman tunnetuimmaksi sopraanoksi, mutta hänellä ei ollut kunnon manageria ja perhekin vei tuntuvan osan hänen ajastaan. Siinä ohessa hän toimi vielä englanninkielen opettajana Yhdysvalloissa vieraileville liikemiehille ja etenkin latinalaisamerikkalaisille nuorille diplomaateille. Aarniot pitivät "kulttuurisiltaa" Suomen ja USA:n välillä järjestämällä Suomesta tulleille vieraille (arkkitehdeille, taiteilijoille, jne.) tilaisuuksia ja tapaamisia. He asuivat River Edge nimisessä pikkukaupungissa, aivan New Yorkin vieressä, Hudsonjoen toisella puolella.
    Puoliso New Jersey 20.6.1941 Reino Edward Aarnio s. Turku 8.12.1912, k. New Jerseyssä 12.2.1988, vanh Viljo Edvard Aarnio Punkalaitumelta ja Hilma Maria Salminen Turusta. Reino meni Amerikkaan 8-vuotiaana vanhempiensa mukana 1921. Isänsä kuoli syöpään New Yorkin Brooklynissä 1926, eikä äidillä ja pojalla enää ollut rahaa paluulippuun. Hilma Aarnio elätti itsensä ja Reinon piikomisella ja muulla ansiotyöllä. Reino valmistui arkkitehdiksi New Yorkin yliopistosta 1936.
    Perusti New Yorkiin oman arkkitehtitoimiston 1948. Toimi sittemmin New Yorkin Teknologian Instituutin arkkitehtuurin professorina, mutta vielä merkittävämpi on ollut hänen luovan arkkitehdin uransa. Yhdysvalloissa sekä useissa Euroopan maissa on yhteensä kolmisensataa hänen piirtämäänsä rakennusta. Hänen monien töidensä joukossa oli mm. Havajin paviljonki New Yorkin maailman näyttelyssä, ja muita näyttelyhalleja sekä Euroopassa (Poznan Puolassa, Ruotsissa Pyhän Eerikin messuilla ja Kreikassa) että Yhdysvalloissa.
    Mainittakoon että Reinon muistolle omistettu Amerikan-Suomalaisten arkkitehtien näyttely valmistettiin ja esitettiin ensi kerran Finn'Fest'88 yhteydessä Delawaressa. Sen jälkeen se on ollut näytteillä useissa kaupungeissa USA:sa sekä syyskuussa 1989 Suomessa Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa.
    Elinikäiusenä Suomen edustajana Reino oli yksi Suomen ja Yhdysvaltain välisen ystävyysjärjestön Finlandia Foundation, New Yorkin osaston Metropolitan chapter, perustajista 1954. Hän suunnitteli sen logon ja toimi myös puheenjohtajana sekä Amerikan Sibelius-seuran puheenjohtajana. American Scandinavian Foundation New Yorkin osaston johtokunnan jäsen sekä myös jonkin aikaa sen puheenjohtajana.
    Musiikin ystävänä Reino lauloi University Glee Glub-nimisessä mieskuorossa, Amerikan laulajissa ja New Yorkin laulumiehissä. Sylvia ja Reino Aarnio olivat Harlemin 5. avenuen haalin näyttämöllä suosittu lemmenpari.
    Professori Aarnio oli myös tunnettu luontoa vaikuttavasti kuvaavana akvarellimaalarina. Hänen vesiväritöitään on ollut näytteillä Yhdysvalloissa ja Suomessa, mm. Väinö Aaltosen museossa Turussa.

XII Lapsia:

1. Paul Aarnio s. New Jersey 8.2.1943
2. Kirsti Aarnio s. New Jersey 9.4.1948.

Sylvia ja Reino Aarnio
Kari Paunasalon kotiarkisto