Kuudestoista sukupolvi

Heikki Maunonpoika Härmä ( Vanhemmat - taulu ) s. Masku noin 1490, k. Alahärmä Härmälä 1570-luvulla. - Alahärmän Vuohisluoman Härmän isäntä 1543-53. Viljeli Lapuan Alakylällä Koiviston taloa (myöhemmin Härsilä) ennen kuin Eteläisen Härmän ensimmäisen tilan raivaus pantiin alkuun 1537. Tällöin Heikki Härmä asettui asumaan Vuoskivestä virstan verran etelään päin sijaitsevalle Lapuajoen läntiselle rantamalle. Viiteen vuoteen Härmä ei maksanut veroa. Kesällä 1542 kolme lapualaista ja kolme ylistarolaista piti uudisviljelijän raiviolla tarkistuksen. Vieraat totesivat, että tila oli perustettu "kuninkaan yhteismaalle" erämaahan. He merkitsivät taloon kuuluvaksi kuusi punnanalaa (=7,5,ha) peltoa ja 18 punnanalaa =(23,4 ha) niittyä.
    Tarkastuspöytäkirja oli vahvistettavana Kyrössä helmikuun 2. eli kynttilämessun päivänä 1543 pidetyillä käräjillä, joilloin lautakunta katsoi, että Härmän tila oli "laillisesti" viljelty ja raivattu". Tämän nojalla Pohjanmaan kihlakunnantuomari Anders Wästgöte antoi Härmälle kiinnekirjan eli laillisen omistusoikeuden tilaan sekä määräsi, että siitä oli vastedes maksettava veroa.
    Sakkoluettelon tietojen nojalla voi päätellä, että Heikki Maunonpoika Härmä muutti erämaahan Lapualta, jossa hän siihen asti oli viljellyt omaa tai perikunnan nimissä ollutta tilaa. Tälläinen tilanne olisi luonnollinen selitys sille tosiasialle, että vielä 1543, jolloin hän sai Härmälän tilan omistusoikeuden, hän oli viranomaisten mielestä kahden asumuksen isäntänä. Tosiasiassa hän oli jo 1537 luopunut Lapualla olleesta viljelmästään, joka kaiketi siirtyi Jaakko-veljen tai muiden lähiomaisten hallintaan. Lopullinen pesänselvittely, josta ei ole tietoja, saattoi hyvinkin tapahtua joskus 1540-luvulla.
    Heikki Härmän ja hänen perheensä raivaaman tilan vieljelijöiden sukunimi esiintyy asiakirjoissa ensi kerran vasta 1600-luvulla, mutta varmana voidaan pitää, että se oli myös asumuksen alkuunpanijan nimi. Sellaisenaan se on historiallinen todiste siitä, että Härmän talon asukaat tai ainakin heidän esivanhempansa olivat lähtöisin seudulta, jossa Härmä oli suvun tai kylän nimenä.
    Härmälää vastapäätä sijainnut Maskunmaanniemi viittaa selvästi Varsinais-Suomen Maskuun eli Heikki Maunonpoika Härmän mahdolliseen synnyin-tai ainakin entiseen asuinpitäjään. Maskunmaanniemeä onkin pidettävä varmana todisteena, joka vahvistaa sekä Heikki Härmän sukulaisuuden Maskun Härmälään että Kunnarin talon asukkaiden polveutumisen Heikki Härmästä.
    Maskunmaanniemen ja Huhtalan ensimmäset asukkaat lienevät raivailleet Härmän tilaan alunperinkin kuuluneita maita. Olisi näet ihme mikäli Härmän väki ei olisi ottanut nautintaansa Vuohisluoman alajuoksun rantoja, jotka sitten tulivat Kunnarin tilan omistukseen.
    Puoliso
N. N.

XV Lapsia:

1. Martti Härmä s. noin 1510, k. noin 1566. - Jepuan kylän eteläpäässä sijainneen Mattilan tilan isäntä noin 1553-66. Kun Martin Heikki isää ei vuoden 1553 jälkeen enää verotettu, vaikuttaa siltä, että hän tosiaankin lopetti aktiivisen isännöimisen ja talonpidon. Hyvin todennäköistä on, että hän luovutti pääosan perheen - kaiketi yhteistyöllä - kuokkimasta peltomaasta ja kunnostamista luonnonniityistä Martti poikansa käyttöön tai jopa omistukseenkin. Yksistään Mattilan niittyjen omistukset viittaavat tälläiseen mahdollisuuteen. Oli kuinka oli, Martti sai paikan, jossa oli mahdollisuus jatkaa isänsä aloittamaa työtä. Nimensä talo sai vasta 1600-luvulla siinä silloin asuneiden Matti isäntien aikana.
       Martin tilan verotettu peltoala oli Erkin asumuksen verollepanon jälkeen kahdeksan panninmaata eli yhden hehtaarin edellisvuosien määrää pienempi. Vaikuttaa ilmeiseltä, että joko Martti ensin viljeli myös Erkille kuuluneita maita tai veljekset asuivat ja raivasivat jonkin aikaa yhdessä.
       Kun Mattila sittemmin siirtyi Vilpun jälkeläisille, tämä viittaa siihen, että joko Martti Härmältä ei jäänyt eloon lapsia tai hän eleli talossaan vanhapoikaisäntänä.
2. Erkki Härmä s. noin 1530. - Alahärmän Knuuttilan ensimmäisen talon perustaja ja isäntä 1562-1607. Erkin perustama tila nimettiin Mattilan esimerkin mukaan. Erkin pojan Knuutin isännöidessä 1600-luvulla siitä tuli Knuuttila josta koko Knuuttilan kylä sai nimen. Knuutin veli Mauno oli Härmän isäntä 1580-84 Tapani Pekanpojan jälkeen.
3. Vilppu Härmä s. noin 1530. Alahärmän Mattilan tilan isäntä luultavasti veljen Martin kuoltua vuodesta 1567 alkaen.
4. N. N. Härmä s. noin 1530.
       Puoliso Tapani Pekanpoika Alahärmän Vuohisluoman ainoan tilan Härmän isäntä noin 1573-80. - Härmän isäntänä sitten Mauno Erkinpoika 1580-84 ja Heikki Maunonpoika 1584-1621. Mahdollisesti poika Mauno Heikinpoika (s.n. 1594) joka oli Vuoskosken Vakkurin tilan perustaja. Mainitaan uudisasukkaana ensimmäisen kerran 1627.
5. Joko Anna tai Antonius on mahdollisesti yksi Heikki Härmän lapsista. Anna Heikintytär s. noin 1530, k. Lapua Alanurmo 1596.
       Puoliso Antonius (Tynius) Heikinpoika Piri, Tynjälä s. Lapua Alanurmo Piri 1525, k. Nurmo Tynjälä 1580. Alanurmon Pirilän isäntä 1556-84, maakauppias. Pirilän nimi muuttui Antoniuksen aikana Tynjäläksi. Se oli varakkain talo Lapualla.
       Poika Pentti Tyniuksenpoika Piri s. noin 1550, k. mestattiin 27.1.1597.
   Lapuan käräjillä 1593 Piri tuomittiin 40 markan sakkoon rauhanrikoksesta, jonka tarkkaa luonnetta sakkoluettelo ei erittele, mutta jonka myöhemipien tapahtumien nojalla voi olettaa olleen jonkinlaisen yhteenoton Klaus Flemingin alaisten kanssa.
       Piri valittiin alkusuvesta 1596 Lapuan pitäjän viralliseksi edustajaksi lähetyskuntaan, jonka Kaarle Herttua oli Pohjanmaalta kutsunut Ruotsiin mm. esittämään valituksia Klaus Flemingin miesten edesottamuksista. Pirin ohella Lapualta olivat matkassa alastarolainen Martti Tuomaala ja nurmolainen Tuomas Martikkala. Monien muiden tavoin Piri valitti myös omasta puolestaan. Hän ilmoitti olevansa rytiköyhä ja pyysi vapautusta kahden vuoden voiverosta, joka hänellä oli rästissä. Rutiköyhän ei Piri toki ollut. Maininta oli tavanomaista liioittelua.
       Kaarle Herttua jo heinäkuussa uudisti päätöksen, jonka mukaan talonpojat oli vapautettu linnaleirin ylläpidosta. Sittemmin syksyn kuluessa kuitenkin selvisi, että tälläinen päätös ei pätenyt Pohjanmaalla, jossa linnaleirin pito jatkui. Kaarle Herttua antoi lähtyskunnan jäsenille tavanmukaisen suojelukirjeen, jossa samalla kiellettiin tottelemasta Klaus Flemingiä. Loppujen lopuksi Kaarle Herttua kehotti talonpoikia hankkimaan rauhan omin neuvoin ja karkottamaan huovit, jollei muu auta niin "aidanseipäin ja nuijilla".
       Lapuan, Kyrön ja Ilmajoen miehet tekivät kapinan alettua yhteisen päätöksen, jonka mukaan "joka ainoan miehen" tuli lähteä mukaan kansannousuun. Tuomaalan ja Pirin joukon reitti suuntautui Rautalammin ja Laukaan kautta Sysmään sekä sieltä Kangasalan Vääksyyn, jonne miehet saapuivat 22.12.1596. Jouluaatoksi he ehtivät pääjoukon leiriin Pirkkalan Keijärvelle. Sieltä Tuomaala ja Piri jatkoivat väestön nostamista Pirin laatimilla kirjeillä, mm. Pirkkalan kirkkoherralle ja Lempäälän asukkaille.
       Joulun pyhinä nuijamiesten joukko siirtyi Nokialle, jossa se lähipäivinä kahakoi menestyksekkäästi ensin Hämeenlinasta tulleiden ratsumiesten, sitten vuoden viimeisenä päivänä Turusta saapuneiden ja itsensä Klaus Flemingin johtamien sotaväenosastojen kanssa. Ensi yrityksen jälkeen Fleming pyrki ratkaisuun tarjoamalla nuijamiehille sovintoa ehdolla, että kapinalliset luovuttavat johtajansa vangeiksi. Nuijamiesten enemmistö suostui ehdotukseen, mutta kun miesten hylkäämä Ilkka lähti pakoon, muukin kapinallisjoukko teki samoin. Huovit lähtivät takaa-ajoon, ja tänä uudenvuoden yönä ratkaistiin satojen talonpoikien kohtalo Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan välisellä metsätaipaleella.
       Noiden päivien ajalta ei Piristä ja hänen miehistään ole tiedossa minkäänlaisia yksityiskohtia. Arvattavasti Piri toimi taisteluissakin johtotehtävissä. Myöhempien tapahtumien valossa näyttää ilmeiseltä, että hän pääsi pakenemaan kotimaakuntaan ja joutui vasta siellä Flemingin miesten vangiksi. Yhdessä mm. Ilkan ja Kontsaan kanssä hänet mestattiin ilmeisesti Kyrön Kontsaansaarella 27.1.1597.
6. Esko Härmä s. noin 1535-40.