Kahdeskymmenes sukupolvi

Nils Olofinpoika Tavast ( Vanhemmat - taulu ) k. Turku 1431. - Hämeen ylisen eli Hollolan kihlakunnan ensimmäinen tuomari 1403 ja Hauhon kihlakunnassa vielä 1431. Valtaneuvos ja ritari. Asui Lammilla Porkkalan kartanossa.
    Varhaisimmat tiedot Nils Tavastin maaomaisuudesta ovat hänen isänsä kanta-asuinsijoilta Varsinais-Suomen Mynämäeltä. Sieltä hän hankki 1402 yhdessä veljensä Maunun eli tulevan piispan kanssa tilan Kaarleisten kylästä. Mahdollisesti hän on myös se Niclis Tauist, jonka seitsemältä Sauvossa sijanneelta tilalta otettiin 1405 reduktiossa verovapaus pois. Näin huomattava maaomaisuus Sauvossa liittynee hänen äitinsä perintöön, mikäli pitää paikkaansa se, että Olaf Tavast oli aviossa sauvolaisen Ingenpoikain suvun jäsenen kanssa. Peruutukset eivät kuitenkaan paljon merkinneet, sillä jo 1407 Nils sai niin kuin moni muukin Suomen rälssimies kuninkaalta verovapauden kaikkiin tiloihinsa kruunulle suoritettavaa palvelusta vastaan.
    Hämeestä Nils Tavast oli saanut isänperintönään osuuden Hattulan Mierolan kylästä. Sen sijaan Hollolan kihlakunnan alueelta ei ole mitään merkkejä hänen perintötiloistaan tai tuomarikauttaan vanhemmista ostotiloistaan. Nils hankki 1410 tilan Kosken Viialasta ja Lammin Parikkalasta ja seuraavana vuonna hän vaihtoi Mierolan tilan osuuteen Lammin Porkkalasta. Tämän kylän hän sitten vähitellen sai kokonaan itselleen ja teki siitä asuinkartanonsa. Vuosien aikana hän kartutti maaomaisuuttaan edelleen Lammilta ja lisäksi Tuuloksen Syrjäntakaa. Noin 1420 hän sopi piispa-veljensä kanssa siitä, että hän saisi vanhempien perinnön Hämeestä sekä Sipoon Borgbyn luovuttamalla Magnukselle kaiken perintömaan Mynämäeltä, Piikkiöstä ja Laitilasta. Näin Nilsistä tuli nimenomaan hämäläinen rälssimies, mitä suvun edellisen ja saman polven jäsenet eivät säilyneiden lähteiden mukaan ensi sijassa olleetkaan.
    Tuomarintehtävänsä ohessa Nils Tavast otti osaa suhteellisen vähän koko maan asioihin. Turun maanoikeudessa hän oli 1415 asiantuntijana käsiteltäessä hänen kihlakuntansa kannalta tärkeätä Hämeen ja Savon rajariitaa. Hän oli edellisenä talvena ollut mukana rajankäynnissä, jonka tulokset maanoikeus vahvisti saamatta asiaa silti lopulliseen ratkaisuun.
    Puoliso 1:o jo ennen 1405
Ingeborg Knutintytär Djäkn s. noin 1670, k. Kärknäs Sauvo.
    Puoliso 2:o
N. N. Laurintytär Tholk ( Vanhemmat - taulu )

XIX Lapsia:

1. Olof Tavast s. noin 1400, k. Turku 23.2.1460. - Asemies 1417, kihlakunnanuomari Hämeessä 1434-60, Hämeen linnanpäällikkö 1444-(1460), ritari 1452. Sananviejänä ritari Henrik Klassinpoika Djäknin kanssa Novgorodiin 1458.
       Lunasti Lammin Porkkalan itselleen perikunnalta 1439. Omisti myös Sauvon Kosken, jonka osti vaimonsa veljeltä 1458. Pääosa Olafin omistuksista oli Lammilla Porkkalan naapurikylässä, joten hän pyrki pyöristämään tiluksiaan. Tämän lisäksi hänellä oli tiloja myös muissa Hämeen pitäjissä, muun muassa Sääksmäellä, jossa ainakin Solberga ja osa Lahisista eli eräästä Olafin perillisten pääkartanosta näyttää jo olleen hänen hallussaan.
       Erityisen innokkaasti hän hankki koskiosuuksia tuottavien kalastamoiden ja myllypaikkojen vuoksi sekä eräsijoja, joita oli Itä-Hämeessä Asikkalan vanhoilla erämailla Savon rajan tuntumassa sekä "Pohjassa" Korpilahdella, Laukaassa ja Nilakkavedellä. Olaf on ollut maan huomattavimpien erämaiden omistajia. Tiedossa ei ole, miten hän vaihtoi turkikset rahaksi tai muihin tavaroihin, mutta hänellä oli vakituinen majapaikka Tukholmassa erään porvarin luona.
       Olaf Tavastin asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa kuvaa hyvin se, ettei häntä haudattu vaatimattomasti Lammille, vaan Turun tuomiokirkkoon Pyhän Ruumiin kappeliin, jonka piispa Magnus Olai oli rakennuttanut ja valinnut hautapaikakseen. Olafin hautakivi on vieläkin tallella, ja siinä on kuvattuna hänen vaakunansa, Tavast-suvun haarniskoitu käsivarsi osoittamassa vasemmalle. Kiven reunakirjoitus kuuluu suomeksi: Herran vuonna 1460 helmikuun 23. päivänä kuoli jalosukuinen mies Olavus Tavast, ritari, rukoilkaa hänen puolestaan.
       Puoliso Ingeborg Garp, joka eli leskenä 1485, vanh Valdemar Andersinpoika Garp ja ja Katarina Rötkerintytär Djäkn.
2. Elin Tavast, eli leskenä 1467, mutta oli kuollut ennen 1.5.1468. Sai kihlajaislahjana isänsä veljeltä piispa Maunu Tavastilta Vahdon kappelipitäjän Kautrannan ja 1467 veljenpoikansa Nils Tavastin kanssa tehdyn sovinnon kautta Liedon Vääntelän. Hänen jälkeensä suoritettiin perinnönjako 1468.
       Puoliso Nils Stiernkors, Särkilahti, kuoli 1450-luvun alussa, vanh Taivassalon Suur-Särkilahden herra Olof Perinpoika ja Karin. - Perinnönjako pidettiin hänen jälkeensä Särkilahdessa 28.6.1458. Omisti Taivassalon Särkilahden. Allekirjoitti valtaneuvosten joukossa liiton kuningas Erik XIII:tta vastaan. Kuninkaantuomari Itämaassa (Suomessa) 1437-1447. Allekirjoitti valtaneuvosten joukossa Kalmarissa 1441 rauhansopimuksen Ruotsin ja Norjan välillä. Osti Taivassalon 1427 Sjusholman Ragvald Ragvaldinpojalta ja 1433 Kaarinan Kuralan porvari Gunnar Trollelta. Osti 1438 vielä kolme autiotilaa Vähä-Särkilahdesta vaimo Lucia Nilsintyttäreltä ja tämän vävyltä Anders Balkilta. Suoritti 1443 perinnönjaon, vaimonsa sisarusten kanssa appensa kuoltua.
       Poika Magnus Nilsinpoika (Maunu III Särkilahti) Turun tuomiorovasti ja piispa.
3. Katarina (Karin) Tavast k. noin 1470.
       Puoliso Gödeke Fincke, kuoli ennen 1467, vanh Henrik (Fincke) ja Metta Gödekentytär Fincke. - Nimismies Turussa, ritari. Omisti Poikon ja Villiaisten tilat Rymättylä.
4. Jöns Tavast, k. viimeistään 1467. - Suoritti Baccalaurus-tutkinnon Rostokissa 1441. Hänen mainitaan Kanunkkina Turussa vuodesta 1450 lähtien. Oli Pyhän ruumiin prependaatti 1454. Jätti Helga lekamenin prebendan Turussa 1465 (FMU, nr 3267 ja 3276) ja matkusti pyhälle haudalle. Omisti maata Lammin ja Tuuloksen pitäjissä Hämeessä (FMU, nro 2701 ja 3335). Myi osan Porkkalasta veljelleen Olofille 1447.
5. Henrik Tavast, elossa ainakin vielä 1474.
6. Lucia Tavast, elossa 1439. - Mainitaan tyttärensä Metan kanssa 1439 (Turun musta kirja nro 481).
       Puoliso mahdollisesti Nisse Jönsinpoika - Oli luultavasti kuollut 1448.
7. Tytär
       Puoliso Hans Petteripoika