Valkeakosken Sanomat 20.7.2010:
Busterilla laajasalmessa lauantaiaamuna ajanut nuorehko mieshenkilö vinkkas melojan uisteluveneensä luokse Ahjoniemen kohdalla. Kertoi näkyvyyteni huonoksi tumman vaatetukseni takia. Ei kuulemma meinannut huomata kajakkia jolla liikuin, vaikka se on näkyvän värinen. Ehdotin aluksi lääkkeeksi silmälääkärillä käyntiä.
Mainitsin huomaavani hyvällä säällä toisen kajakin noin kilometrin etäisyydeltä ja erottamaan esim. tumman sorsan ja silkkiuikun toisistaan hyvinkin 100 metrin päästä, jopa kauempaa. Tuskin normaalinäön omaavalle veneilijälle kajakin erottaminen turvaetäisyydeltä on sen vaikeampaa. Onhan se sentään aika paljon sorsaa isompi. Tai jos on, asenteessa, ajotavassa tai näössä on korjaamisen varaa. Joka muuta väittää, hänen on parempi pysyä rannalla.
Keskustellessamme huomasin uistelunuorukaisen olevan humalassa. Puhe sammalsi ja liikkeet horjuvia. Huomautettuni humalatilasta ja häntä siitä kovistelin, hän ärsyyntyi. Lisäsi oikealla kädellä kaasua, käänsi vasemmalla rattia ja ohjasi veneensä kajakkia kohti joko uhitellakseen tai ajaakseen päälleni. Asian vakavuuden tajuttuni käänsin kajakin keulan nopeasti kohti kauppias Matilaisen entistä mökkiä ja meloin rantaan päin suojaan ahdistelijalta. Hän sitten ajoi veneensä Osmanlahden Tärkkiönniemen kärjen mökkilaiturien tuntumaan ja jäi paikoilleen.
Vaivoin uskalsin jatkaa matkaa. Humalaisesta kun ei tiedä. Tälläinen käytös pilaa uistelijoiden maineen. Asiallinen huomautus melojalle on paikallaan, jos on tarvetta, mutta alkoholi ja öykkäröinti eivät kuulu vesille. Tapauksesta on ilmoitettu poliisille.
Kari Paunasalo
Valkeakosken Sanomat 21.7.2010:
Pippurinen vs:ssa mies ihmetteli, eikö moottoriveneilijä muka näe kajakkia vedessä. Rakentavasti mies oli ehdottanut veneilijälle silmälääkärissä käyntiä.
Veneilen sekä ylä-, että ala-puolen vesistöissä. Jo varttuneet silmäni eivät tahdo erottaa, varsinkaan hämärän tullen kaikkea liikettä vedenpinnassa.
Itse käytän kirkkaita pelastusliivejä ja veneessäni on valot päällä - juuri sen takia, että minut huomattaisiin.
Koska matalalla vedessä liikkuville sorsille ja muille elämille ei huomioliivejä voi ehdotella käytettäväksi, kysynkin, eikä kajakkiväki innostuisi siitä?
Kirkkaat liivit ja/tai korkea viiri (kuten lasten polkupyörissä) kajakkiin heilumaan? Me ikänäköisetkin osaisimme huomioida vedenpinnassa kulkijat paremmin.
Selvä moottoriveneilijä
Valkeakosken Sanomat 23.7.2010:
Nimimerkki selvä moottoriveneilijä ehdotti hyväntahtoisesti kajakkiväelle huomioliivejä ja viiriä. Kajakkiväki näkyy kyllä. Se ei ole ongelma. Itsekin käytän huomioliiviä aina kun se on mahdollista. Tosin helteellä huomioliivit tukahduttavat melojan etenemisen, toisin kuin vauhdikkaasti etenevän veneilijän. Korkeat ja näkyvät viirit lisäävät sivuttaista tuulikuormaa ja kaatumisriskiä, ainakin kiikkerässä kajakissa.
Pitäisikö uimarin käyttää huomioliivejä ja näkyvää päähinettä, uimalakkia? Ehkä jossain tapauksissa. Mutta miten veneilijä näkee tukin, jonka toinen pää on hieman veden pinnan yläpuolella? Muutama päivä sitten eräs meloja rantautti sellaisen ajelehtimasta Apian kanavan läheltä.
Vesillä on monenlaista liikkujaa ja kaikilla oikeus kulkea. Tästä syystä vesikulkuneuvollakin on aina ajettava näkö- ja huomiokyvyn edellyttämää nopeutta, ettei muille ja itselle aiheudu vaaraa.
Mikäli havaitsee paikallaan olevan kohteen vasta 167 metrin etäisyydeltä nopeudella 60 km/h, alus saavuttaa tämän 10 sekunnin kuluttua.
Näinkin kovalla nopeudella on suhteellisen paljon aikaa reagoida melojaan, veneeseen tai uimariin, joka sekin jo tältä etäisyydeltä alkaa erottua, jos ei harakoita tiiraile. Sorsat lehahtavat lentoon. Niistä ei huolta. Vaikeat olosuhteen: sade, tuuli, sumu ja pimeä ovat haasteellisia kaikille vesilläliikkujille. Jos et näe, et aja! Maltti on valttia!
Kari Paunasalo