Melontaretki Ähtäriin

19.7.1994 Tiistai 12:00-21:00

Tampereen Jänissaari - Muroleen Rahasaari 45km.
Kotiväki saattoi retkitavarani autolla Tampereen Lentävänniemen Jänissaaren vesiurheilukeskukseen. Valitsin lähtöpaikaksi Jänissaaren sen suojaisen sijannin vuoksi. Pohjoistuuli oli ollut kovaa koko päivän. Keskituuli puhalteli 12m/s. Näsijärvi velloi valkoisena vaahtopäistä. Pyynikin rantamaisemista katsellen, se näytti varsin uhkaavalta.
  Kajakki painoi retkilastissa 75 kiloa. Sen veteen laskemisessa oli omat ongelmansa. Vallankin kun laskupaikan laituri oli hieman liian korkealla veden pinnasta. Pirjo, Kati ja Anna katselivat lähtöäni kauhulla ja yrittivät saada siirretyksi sitä kauniimmalle päivälle. Jätin haikaillen hyvästit ja irtaannuin rannasta. Lähdin melomaan rauhallisesti Näsijärven länsirantaa kohti Muroletta, lähellä olevaa laivaväylää ja rantoja myötäillen. Tuuli oli puuskaista ja aallokko isoa.
  Ohitin läheltä radioamatöörituttavani Hannu Meriön OH3VJ:n Pimeatsaaren kalliorantaisen kesämökin. Viereinen isompi saari oli Äijänsaari. Olin kerran Nummisen Erkin OH3BN:n kanssa saunomassa Hannun mökillä ja lämpimät muistot palasivat mieleeni. Hannua en nyt tavannut.
  Ylitettyäni Koljonselän; Heinisaaren, Selkäsaaren ja Iso Lammisaaren suojassa, pysähdyin hernekeittolle Vääräsaaressa kello viiden paikkeilla. Aallon korkeus oli ollut paikoin toista metriä ja vastatuuli puhalteli edelleen koko ajan. Tauko oli enempi kuin paikallaan. Purjeveneitä en nähnyt, mutta muutama isompi alus laivareitillä oli liikkeellä.

Matka jatkui laivareittiä myötäillen Myyryselälle ja kapeikon jälkeen Vankavedelle, josta siirryin itärannan tuntumaan. Ennen Muroletta tuuli puhalteli vasemmalta, osittain sivutuulena. Aallokko oli aika hankalan oloista kokemattomalle melojalle. Myös jännitti, pysynkö pystyssä. Melontakilometrejä oli takana vasta reilut 500. Mutta hyvin siitä selvittiin. Hetkeksi pääsin tuulen suojaan Lietsaaren taakse.
  Yritin meloa Muroleen koskea ylös, mutta epäonnistuin. En uskaltanut meloa tarpeeksi rajusti ja syvältä. Vähän pintaa rapsuttelin, silti mela osui muutaman kerran pahasti kiveen. En halunnut rikkoa Lahnakoskelaista hienoa puumelaani. Vallankin, kun varamelaa ei ollut mukana. Kuitumelalla tälläistä ongelmaa ei olisi ollut. Vaihtoehdoksi jäi suluttaminen Muroleen kanavassa, mikä sujuikin vaivattomasti, mutta vei hieman enemmän aikaa.
  Hyvä telttapaikka löytyi kosken yläpuolella pienestä Rahasaaresta yhdeksän aikaan illalla. Keitin perunoita lihapullilla ja samalla pystytin teltan. Ruoka kyllä maistu, olihan päivä ollut suhteellisen rankka. Mutta yritykseni nukkua uimapatjan päällä epäonnistui. Se oli liian eläväinen. Perinteinen makuualusta näytti taas vahvuutensa.

20.7.1994 Keskiviikko 8:00-20:30

(Murole-Ruovesi 27km) - (Ruovesi - Visuveden Rautavuolle 30km) = 57km.
Heräilin vähän ennen kahdeksaa ja tietysti keitin trangialla täyden kattilallisen puuroa, kuten tapoihini kuuluu. Muitakin eväitä nautiskelin. Uimapatjan jätin saareen, koska se oli turhaa painolastia ja oli tarkoitus tulla samaa reittiä takaisin. Piilotin sen kivenkoloon ja peitin sammalilla.
  Muroleen kanavan jälkeen maisemat muuttuivat. Oli kauniita pieniä kapeikkoja, Jaakonsaari, Hirsisaari, Karhusaari, Kirnusalmi, Jäminginvuolle, Miestamonsalmi, Kautunvuolle, jne. Mutta tuuli oli edelleen kovaa. Isoja järvenselkiä ei vähään aikaan ollut, jos ei sellaiseksi katsota Jämingin selkää ja Ruoveden Pöytäselkää, missä tuuli vinkui ikävän tuntuisesti korvissa. Kun tuntikausia meloo yksistään kovassa tuulessa vinkuna alkaa hermostuttaa. Kuulosuojaimista olisi ollut apua.
  Rantauduin Ruovedellä Häyhiöt-nimisessä hiekkarantaisessa saaressa, missä lounastin. Ritoniemen laivarannassa kävin telefuneeraamassa kotiin.
  Tapasin Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden, Haapasaaren vajan läheisyydessä, paikallisen kilpamelojan Marko Vaseniuksen. Hän kaupitteli vanhaa kilpamelaansa 500 mk. Kauppoja ei tällä kertaa tullut. Muutakin tietysti höpistiin. Marko on sukua Valkeakoskelaiselle Matti Antilalle, joka on äitini puolelta meille sukua. Maailma on pieni, Eskoseni.
  Vanhanpiian kallio ja Mustaselkä tuli nähdyksi ja Syvinginsalmen rakenteilla olevat sillanpenkereet. Koska autoliikenne salmen yli hoidettiin vielä lossilla, jouduin odottelemaan sopivaa hetkeä päästäkseni vaijerien yli.
  Tarjannevesi on kaunis, mutta Visuveden paperitehtaan lähimaisemat eivät saa paljon pisteitä. Samoin on Visu- ja Pilkanselän kanssa. Maisemat kaunistuivat heti Rautavuolteen Ripakkasaaressa, missä yövyin. Telttapaikka oli vähän kehno, mutta sai välttää, parempaakaan ei ollut tiedossa.
  Vasen olkapää oli päivän mittaan ylirasittunut ja melko kipeä. Mitenkähän selviän seuraavasta päivästä, mietin... Illan ja yön aikana satoi jonkin verran.

21.7.1994 Torstai 8:00-21:30

(Visuveden Rautavuolle - Virrat 21km) - (Virrat - Toisveden Enonkoski 17km) - (Enonkoski - Soininkylä 3km) - (Killinkosken uimaranta - Ähtärin Vääräkoski 17km) - (Vääräkoski - Ouluvedellä 8km) = 66km. Kävellen kajakin kanssa Soininkylästä - Killikoskelle 4km ja Vääränkosken ohi 0,6km.
Aamulla sää oli pilvinen ja vielä tuulinen. Kipu oli yön aikana hieman hellittänyt ja evästettyäni päätin jatkaa matkaa. Päätöstä ei tarvinnut katua. Yksi reitin kauniimpia osuuksia oli edessä ja eksymisen vaaraa ei ollut. Laivareittikin oli hyvin merkitty. Koronselän perällä oleva korkea mäki näkyi kauas. Muutamia purje- ja muita matkaveneitä näkyi aamun tunteina saarien ja rantojen -laitureissa. Hampaistensalmessa vesijetti lennätti vettä korkeuksiin. Muuten vesillä oli hiljaista. Kävin Virroilla kääntymässä.
  Herraskosken kanavassa sulutus tapahtui naruja nykimällä. Siinä on kääntösilta purjeveneille. Hieman hidasta hommaa. Toisvedellä kävi kohtalainen aallokko, mutta sen muoto oli pitkää ja loivaa. Lempiluodon kohdalla paikallinen matkustaja-alus oli menossa Virroille päin. Toisvesi on Kokemäenjoen reitin syvin järvi ja sen keskisyvyys on 18,5 metriä. Järven suurin syvyys on 85 metriä.

Ähtärinreitin ensimmäinen koski oli kohtalaisen virrakas Enonkoski. Sitten nähdyksi tuli Välivesi, Volanterinkoski ja Kahilanjärvi. Näistä selvittiin ja aurinko alkoi paistoi jo kirkkaalta taivaalta. Tuulikin hellitti otettaan ja mieliala alkoi parantua.
  Kahilanjärven kapeikon maantiesillan alitettuani virittelin kajakin pyörille. Sillalta on Soninkylään matkaa noin kilometri. Keitin trangialla hernekeittoa ja söin muitakin tykötarpeita, näkkileipää ja sen semmoista. Kun energiavarastot oli täytetty ulkoilutin kajakkia maantiellä noin neljä kilometriä ohittaakseni Killinkosken voimalaitoksen. Killinkosken Vuolteenjärven uimarannalla oli muutama auringonpalvoja joista yksi huomioi kulkuneuvoni erikoisen ulkomuodon: "mikäs lentokone se toi on, kun on pyörät alla, mutta siivet puuttuu". Olivat kiinnostuneita erikoisesta retkestäni ja auttelivat siivettömän vesikulkuneuvoni veteen siirtämisessä, vaikka eivät ihan selviä olleetkaan. Mutta ehkä sen juuri vuoksi?
  Iso-Vehkajärven jälkeen tuli Vähä-Vehkajärvi sitten mutkikas, rannoiltaan ruohikkoinen ja suhteellisen matala mutta kaunis 3,4 kilometrin pituinen Pakarinjoki, johon on istutettu taimenta ym. jalokalaa. Niinpä sen rannoilla oli useita kalamiehiä onneaan koittamassa. Tarinaakin tuli iskettyä joidenkin kanssa. Pakarinjoessa virta ei ollut niin voimakas kuin Enonkoskessa, mutta kyllä senkin ylösnousu työstä kävi.
  Vähä-Peränne- ja Perännejärvi ei ollut hullumpia nekään. Rantauduin Vääränkosken voimalaitoksen alapuolella vasemmalle rannalle. Rannassa oli pari miestä. Kertoivat minulla olleen tuuria, koska Vääräkosken voimalaitos ei ollut sillä hetkellä toiminnassa. Virta alapuolisissa vesissä on sen toiminnassa ollessa huomattavasti voimakkaampaa. Sitä miettiessäni, kiinnitin kajakin pyörille ja kävelytin meidät nyt hyvää polkua pitkin maantielle josta suoraan oikaisin Vääräkosken kartanon pihaan.

Soitin reippaasti ovikelloa. Sain ystävälliseltä kartanon isännältä luvan laskeutua veteen hänen rannastaan. Muussa tapauksessa olisin joutunut kävelemään ehkä Ähtäriin asti noin 3 kilometriä. Isäntä sanoi tehneensä kartanoon täysremontin. Hänen lapsensa seurasivat uteliaana kajakin vesillelaskua Vääräkosken yläpuoliseen vesistöön Ouluvedelle. Kiersin Ouluveden ympäri ja etsin sopivaa leiriytymispaikkaa. Se löytyi Ukonvuoren rannasta, sen rantakalliolta noin 21:30. Päätepiste oli saavutettu, eikä olkapää enää tuntunut niin kipeältä. Kaiken kaikkiaan mieliala oli helpottunut. Kävin illan mittaan vielä uimassa, muiden askareiden jälkeen.

22.7.1994 Perjantai 9:00-22:30

Ouluveden Ukonvuori - Ähtärin uimaranta 1km. Kävelyä kajakin kanssa Ähtärin uimarannalta Pihlajaveden Karansalmelle 28 km. Pihlajavesi ympäri 32 km.
Heräilin ennen kahdeksaa. Aurinko joka tuli näkyville edellisenä iltana, paistoi nytkin täydeltä taivaalta. En silti jäänyt makoilemaan. Leirin purettuani meloskelin kilometrin päässä olevalle Ähtärin uimarannalle. Matalalla hiekkarannalla vedessä oli helppo laittaa kajakki pyörien päälle. Ei tarvinnut vetää kajakkia kuiville. Kävelytin meidät Ähtärin postin eteen. Soitin kotiin ja kirjoitin postikortin. Kaupassa täydensin ruokavarastoani, mm. hedelmillä.
  Tarkoitus oli käydä sukulaisia tapaamassa, mutta hylkäsin ajatuksen, koska siihen olisi kulunut liiaksi aikaa. Enkä ollut oikein kylätuulella. Enkä kylävaatteissa. Haisinkin hikisissä vaatteissani.
  Aurinko paistoi, oli nautinto kävellä välillä. Lähdin suhteellisen reippaasti kohti Pihlajavettä kello kymmenen aikaan. Söin matkalla hedelmiä ja join välillä vettä ja mehua. Lähellä Heinämäkeä ohitseni ajoi pakettiauto. Kuljettaja vaikutti tutulta. Oliko Tammelan Tapani. Oikein arvelin.
  Ennen Ähtärin Isonmäen kylää tapasin Hiipun veljekset. Tapansa mukaan olivat vauhti päällä. Tarjosivat olutta. Eivät tienneet etten käytä. Ihmettelivät kulkuneuvoani, samalla kun kertoivat hetki sitten ajaneensa Tapanin auton kyydissä ohitseni. Kävivät Ähtäristä juomavarastoja täydentämässä.
  Kajakki oli muuttunut kumman raskaaksi työntää. Asiaa tutkittuani, huomasin kärryn akselin putkien painuvan kajakin painosta pyörän messinkistä liukulaakeria vasten. Kitka lisääntyi voiteluöljyn vähetessä ja jarrutti pyörän pyörimistä. Rasvasin pyörän liukulaakerit tonnikalapurkin öljyllä. Taakkaremmillä sain pidettyä putket irti pyöristä.

Iltapäivällä vähän ennen neljää saavuin Pihlajaveden Karansalmen levähdysalueelle. Käveltyäni sitä ennen noin kuusi tuntia ja 28 kilometriä. Nälkäkin jo oli. Keittäessäni hernekeittoa, levähdysalueelle pysähtyi auto. Autossa oli kaksi henkilöä ja mukana uudenkarhea koskikajakki. Mies sanoi menevänsä kokeilemaan kajakkia Pihlajaveden Pihlaiskoskeen ja käyvänsä ehkä samalla kauempanakin olevilla koskilla. Miehen lähdettyä juttelin jonkin aikaa hänen vaimonsa kanssa. Söin samalla maittavia eväitäni.
  Laskeuduin Pihlajaveteen levähdyspaikan pohjoispuolelta, matalalta hiekkarannalta. Olen siinä joskus uinutkin. Kiersin Pihlajaveden rantoja pitkin ympäri. Tutustuin sen kivikkoisiin ja suoperäisiin maisemiin. Mukavia hiekkarantojakin siellä oli. Matkan varrella poikkesin Pihlajaveden Rekolan hautausmaalla katsomassa esi-isieni hautoja. Sain välillä kävellä pari kilometriä edestakaisin Rekolan rannasta. Vaajalahti jäi kiertämättä. Oikaisin Rekolasta tullessani Haukkaniemestä Vähä Korpisaaren kautta Varisniemen Apajalahteen. Yövyin siellä Ranta-ahon Oivan mökin lähellä 22:30 jälkeen. Oivaa en kuitenkaan tavannut.

23.7.1994 Lauantai 8:00-11:00

(Pihlajaveden Apajalahti - Vaajalahti ympäri - Karansalmi 15km) - (Karansalmi - Reinikankoski 10km) - (Kotala, karhunkaataja Kitusen patsas - Kotalan Naurissalmi 23km) - (Kotalan Naurissalmi - Ruovesi 25km) - (Ruovesi - Murole 27) = 100km. Kävelyä Kajakin kanssa Reinikankoski - Kotala 8km.
Heräilin seitsemän aikaan. Suoritin normaalit aamuaskareet ja syötyäni kävin jopa aamu-uinnilla. Ilma oli edelleen aurinkoinen. Matkaa oli siis ilo jatkaa. Meloin sitten Vaajalahden rantoja pitkin ympäri, kun se perjantaina jäi ajanpuutteen takia tekemättä. Pihlajaveden rantamaisemat tuli siten aika läheltä nähdyksi. Karansalmea seurasi Pihlaislampi ja Vähälampi josta Pihlaiskoski alkaa. Pihlaiskosken alkua on vaikea löytää ruohikon seasta ilman karttaa. Reilun parin kilometrin pituiseen jokiosuuteen kuluu Pihlaiskosken lisäksi, Vääräkoski, Pitkäsuvanto ja Kuusikoski.
  Välillä meloin, välillä uitin kajakkia narunpäässä alavirtaan ja kahlasin. Kuusijärven jälkeen tuli Hanka- eli Lapinjärvi, jonka toisesta päästä virtasi Reinikankoski Luomuksen ja Raivionsalmen kautta Jyrkeejärveen. Saamani tiedon mukaan Jyrkeejärven jälkeiset kosket olivat vaarallisia. Lisäksi siellä sanottiin olevan joitakin pahoja esteitä.
  Vedin kajakkini Reinikankosken ylittävän maantiesillan jälkeen maantielle. Sen vierestä vasemmalta puolelta. Kävelytin sitä vaihteeksi hiekkatietä pitkin Kotalaan 8 kilometriä. Söin pientä välipalaa karhunkaataja Kitusen patsaan luona Kotalan Vironkosken saaressa.
  Laskeuduin sieltä Kortesalmeen. Kartan mukaan tulin Uurasjärvelle, jonka taustana oli komea mäki. Sitten Haaposelkä, Palosalmi, jne. Kaiken kaikkiaan maisemat Kotalan jälkeen olivat tosi upeita, mutta paikoin kovin sokkeloisia. Palosalmelta Tarjanteelle olin GT-kartan varassa. Eksyin ennen Hauhuunvettä Morrinlahden perukoihin. Eräs mökkiläinen neuvoi onneksi oikealle uomalle. Reilun puolentunnin kuluttua Naurissalmi häämötti ja sen jälkeen Tarjannevesi.
  Keitin Trangialla hernekeittoa Tarjanneveden suulla kallioisella Äijönsaarella. Kauttakalasaaren kohdalla huomasin synkkiä sadepilviä eteläisellä taivaalla. Sateen alettua laitoin melonta-anorakin ja aukkopeiteen päälle Palosaaren takana tuulen suojassa. Reitti muuttuikin sitten tuttuksi, jo tullessa nähdyksi. Sade jatkui melkein Ruovedelle saakka, jossa poikkesin ohimennen. Sitten ilma tyyntyi ja oli aurinkoista.
  Enää en seurannut karttaa. Ilta alkoi hämärtää. Kello oli yli kymmenen. Laivareitti erkani Palosellällä kahteen suuntaan. Tuli paniikinomainen tunne. En tiennyt mihin päin olisin lähtenyt. Illan hämyssä en vain osannut paikallistaa itseäni kartalla. Huomasin olevani eksyksissä. Vesiliikenne oli onneksi vilkasta. Kysyin erään purjeveneen kipparilta sijaintini ja matka jatkui. Pääsin yhdentoista aikaan pystyttämään telttaani tuttuun Rahasaareen, Muroleen kanavan yläpuolella. Keittelin perunoita lihapullilla ja uinahdin pitkän taipaleeni jälkeen...

24.7.1994 Sunnuntai 9:00-11:15

(Murole - Tampereen Santalahden venesatama 49km) - (Tampereen Hyhkynlahti - Lempäälän Hiiden vuolteen Naimasaari 41km) = 90km. Kävelyä Kajakin kanssa Tampereen Santalahti - Hyhkynlahti 2,5km.
Uni ja aamupuuro maistui. Heräilin vasta kahdeksalta. Yhdeksältä olin jo vesillä. Laskin Muroleen koskesta alas. Matka taittui mukavasti. Kiertelin välillä lahden poukamia ja katsastin maisemia. Myötätuulen avitti aina Tampereelle saakka. Näsijärvellä oli pieniä ongelmia. Myötäisessä ei tullut seurattua aallokon kasvamista matkan edistyessä. En älynnyt laitaa aukkopeitettä ajoissa. Muutama isohko laine loiskautti kajakin istuma-aukosta vettä sisään 20-30 litraa. Rantauduin heti mahdollisuuden tullen ja huolehdin turvallisuusnäkökohdat näiltä osin kuntoon.
  Muuta taukoa en Murole-Tampere välillä pitänyt. Keskituntivauhti oli myötätuulen ansiosta noin 9km/h. Menin jopa erään matkaveneen kanssa samaa vauhtia useita kilometrejä.
  Santalahden venesatamassa virittelin kajakin taas pyörien päälle ja soitin kotiin. Kävelin sitten Pyhäjärven puolelle reittiä: Paasikiventie – Pohjanmaatie - Pattiniemenkatu. Laskin kajakin Pyhäjärveen yksityisalueelta. Se oli nopein vaihtoehto.
  Rantauduin kohta Saunasaaren kalliolle. Keitin kattilallisen lihakeittoa. Höysteenä näkkileipää, tonikalaa ja kaalia, joka säilyy hyvin retkiolosuhteissa. Maitojauhe toimi maidon korvikkeena.
  Lepäilin hetken ja ihailin Suomen kaunista kesää. Tuuli oli edelleen myötäinen ja ilma aurinkoinen. Mieli teki vesille. Reitti Tampereelta Lempäälään oli ennestään tuttu. Ei siis auttanut jäädä makoilemaan. Saavuin Lempäälän kanavalle puoli kymmenen aikaan illalla, mutta suluttaminen vei aikansa.
  Ilta alkoi jälleen hämärtyä. Ajattelin. Meloisinko saman tien Valkeakoskelle. Tai jos yövyn. Se on tehtävä heti kun tulee mahdollisuus. Hiidenvuolteen Naimasaaresta tuli seuraava yöpymiskohde kello 11:15. Edellinen vaihtoehto ei saanut kannatusta. Retkeiltäessä ei saa olla kiire, paitsi jos on pakottava tarve, järkeilin. Ja nyt ei ollut. Piti edetä rauhassa ja nauttia siitä mitä ympäristö tarjoaa. Nyt se tarjosi sen perunavaihtoehdon ja päälle hyvän unen...

25.7.1994 Maanantai 7:30-11:45

Lempäälän Hiidenvuolteen Naimasaari - Valkeakosken kirkonranta 33km.
Kirkonrannasta kävellen kajakin kanssa kotiin 4km.
Heräsin pirteänä ennen seitsemää. Uimaan teki mieli, mutta vesi oli likaista. Se oli ennestään selvää; Kaurapuuroa nyt ja heti. Kupoliteltta on melojalle hyvä yömaja, jos jaksaa pujotella telttakeppejä uomiinsa minuuttitolkulla. Vanhanaikainen Soputeltta oli tässä suhteessa parempi. Nytkin tuskailin telttakeppien kanssa sitä pystyttäessä ja purkaessa.
  Oli tyyni ilma. Aurinko paistoi. Olin iloinen edellisen illan yöpymispäätöksestä. Oli todella mukava vaihteeksi meloa tyynessä ja katsella rauhassa ympärilleen.
  Valkeakoskella Vuolteen sillan jälkeiset tehdaslaitokset rumine rantoineen antoivat huonon kuvan kauniista paikkakunnasta. Valkeakosken kanavan suluissa oli oudokseltaan hieman orpoa yksin, pienen kajakin kanssa.
  Juttelin hetken Paskoluodon pyykkilaiturin vieressä Kammosen Jussin kanssa.
  Halusin matkani päätteeksi yllättää kotiväen. Kävelytin kajakin kirkonrannasta kotipihaan. Ensimmäinen kajakkiretki oli fyysisesti ja henkisesti huomattavasti helpompi kuin edelliskesän veneretki. Näin se on, vaikka matka oli pidempi ja tuultakin riitti.

Teksti: Kari Paunasalo