Melottiinhan Valkeakoskella jo silloinkin...

Ensimmäinen kajakki 1927

Valkeakoskella on tunnetusti hyvät mahdollisuudet vesillä liikkumiseen. Yksi tapa käyttää hyväkseen ympäröiviä vesistöjä on melominen. Vaikka melontaseu- ra paikkakunnalle onkin perustettu vasta muutama vuosi sitten, melontaa täällä on harrastettu muodossa tai toisessa jo varsin pitkään. Ensimmäinen tieto ka- noottien rakentamisesta on jo ajalta ennen toista maailmansotaa. Kirjoittajalle on kerrottu, että Yhtyneet Paperitehtaat olisivat järjestäneet nuorille jo ennen sotia kanootinteko kursseja, mutta mitään dokumentoitua tietoa ei asiasta ole löytynyt.
Pälkäneen Äimälässä mökkeilevä Olli Innamaa kertoo melontaharrastuksestaan 1930-luvulta alkaen: "Ensimmäisen kajakin rakensimme veljeni kanssa vuonna 1927 Suomen Kuvalehdessä olleiden ohjeiden ja piirrosten mukaan. Sillä meloimme kesäisin Turun saaristossa joskus kymmeniäkin kilometrejä päivässä. Olin vasta 9-vuotias ja lähinnä istuin mukana suuriaukkoisessa kajakissa. Pelastusliivejä ei ollut mutta äiti haki tehtaasta korkkipurua pieneen säkkiin joka muotoiltiin istuimeksi ja selkänojaksi. Harrastus oli silloin vielä harvinainen ja muita melojia ei juuri merellä näkynyt."
Vuonna 1932 valmistui seuraava kajakki johon tehtiin parannuksia. Nyt purjekangas käsiteltiin pellavaöljyllä eikä rautanauloja enää käytetty. Kajakista tuli kiikkerämpi mutta kun siihen tottui niin hyvin sillä pärjäsi. Eskimokäännösten tekemiseen se oli huono, mutta silti niitä harjoiteltiin ja joskus onnistuttiinkin. Kajakki tuotiin Valkeakoskelle 1950-luvun alussa ja sillä on melottu Mallasveden aalloilla siitä lähtien lähes joka kesä. Tosin nykyään kajakkia jo vauhdittaa Ollin tytär Eeva-Riitta.

Olli Innamaan vuonna 1932 tekemä kajakki, jota vauhdittaa Eeva-Riitta

1950-60-luvulla melonnan harrastajia löytyi Valkeakoskeltakin jo useampia. Muun muassa Valkeakosken Retkeilijöiden vuosikokouksessa vuonna 1950 valittiin toimikunta soutu- ja melontaurheilua varten. Tästä sai alkunsa Vesi- Veikot ry, mutta se keskittyi kuitenkin soutu-urheiluun. Melonnan harrastus jatkui siis vielä villinä ja vapaana.

Kanoottimuistoja Apianlahdelta Mallakselle

Vesilläolo kuului ennen vanhaan itsestään selvyytenä koskilaisnuorten kesäohjelmaan. Useimmissa perheissä Apianlahden rantamailla oli soutuvene muun muassa yleisen pitkäsiimakalastuksen hoitamiseksi ja koko perheen saariretkien tekoon. Vaikka nuoremmatkin saivat venettä käyttää, oli monelle houkuttelevaa päästä liikkumaan vapaammin. Niinpä sodan jälkeen elintason vähän jo noustessa monet nuoret rakensivat itse kanootteja. Hakakadulla Heikkilän veljekset, Pauli ja Rauno rakensivat pyöreäpohjaisen vaneripäällysteisen kanootin. Jaakko Kivelä (nuor.) rakensi Apiankadun varrella kotitalonsa pihassa kaksi vastaavanlaista kanoottia.
1950-luvulla oli Apu- tai Seura-lehdessä kajakin valmistusohjeet. Kajakki mallina oli ollut eskimokajakki. Melko pienistä piirustuksista kopioitiin sitten työpiirustus, joiden mukaan työ tehtiin. Rakenne oli varsin helppo, koska kajakin pohja oli tasainen eikä vaneria kovin paljon tarvinnut taivutella. Tällaisia kajakkeja syntyi ainakin kolme kappaletta, kun koulukaverit Kauko Lantz, Antti Jokinen ja Jorma Kivelä kukin tekivät itselleen eskimoaluksen. Kajakki näytti ai- nakin aloittelijasta kovin kiikkerältä, mutta kyllä niillä Mallasvedellä melottiin joskus hyvinkin korkeassa aallokossa. Selvittiinpä niillä kaatumatta jopa vesibussi Roineen tekemistä jättiaalloista.
Toisen mallinen oli kahden hengen kanootti, joita myös 1950-luvulla Valkeakoskella näkyi. Siinä laidat oli rakennettu venelaudasta, mutta pohja ja kansi oli vaneria. Tämä kanootti oli hyvin vakaa ja siihen mahtui melkoisesti myös retkillä tarvittuja kamppeita. Apianlahdella nähtiin erään kanootin liikkuvan airojen voimalla.
Kovin pitkiä retkiä ei noilla itse rakennetuilla kanooteilla tehty. On muistettava, että monet koululaiset olivat kesäisin töissä. Koska lauantait vielä tuolloin olivat työpäiviä, on ymmärrettävää, että kovin pitkiin retkiin ei ollut mahdollisuuksia. Järviretkiä tehtiin edelleen myös paljon veneillä. Perinteinen "kauden alkajaisretki" oli usein matka helluntaina Huhtasaaren kalliokärjelle. 1950-luvulla sinne kokoontui joskus jopa useita poikaryhmiä. Sattuipa kerran, että joku alkoi kehua edellä kuvattua kaksipaikkaista kanoottia. Kanootin haltija totesi rehvakkaana kanootin olevan niin vakaa, että siinä voi vaikka seistä. No sanoista tekoihin, meloja nousi seisomaan. Kas kummaa sillä kertaa ei vakavuus riittänytkään, vaan meloja loiskahti komeassa kaaressa Mallaksen kylmään veteen. Jäät olivat lähteneet noin viikkoa aikaisemmin ja vesi oli jokseenkin kylmää. Onneksi oltiin aivan saaren rannassa eikä uimarilla ollut mitään hätää. Kaverit eivät kylläkään voineet olla nauramatta toisen yllätykselliselle kylvylle.
Toinen muistiin jäänyt kaatuminen tapahtui Sointulassa Jokisen Antin kajakilla, kun naapurissa asunut Pekka Rangvist lähti melomaan, hänkin onneksi aivan matalassa. Pekalle tuotti vaikeuksia päästä irti kajakin kapeasta istuinaukosta. Vähän aikaa kuului vedestä valtava karjunta, pohjamuta ja kirosanat lensivät, kun Pekka tempoi itseään irti. Siinä tilanteessa eivät katsojat kovin paljon uskaltaneet naureskella.

Kanadalaiskanootti Nahkasukka

Seppo Aalto ja Pekka Kaskela rakensivat 1970-luvun lopulla Harrastajan Aitan julkaiseman ohjeen mukaan vanerisen kanadalaiskanootin niin sanotulla ristiinlaminoimismenetelmällä. Kanootti oli viisi metriä pitkä ja kahdeksankymmentä senttiä leveä, joten se kantoi hyvin kaksi melojaa varusteineen. Rakenne on osoittautunut hyvin kestäväksi. Kanootti oli rakentajien käytössä 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. "Nahkasukka" on edelleen käyttökelpoinen, joskin sen käyttö on ollut varsin vähäistä viime vuosina.
Kanootilla tehtiin pitkiäkin retkiä muun muassa Pälkäneen Myttäälästä Hauhon reittiä Iso Roineelle ja takaisin. Toinen pitkä retki suuntautui Hattulasta Hä- meenlinnan kautta Janakkalan Kernaalanjärvelle ja sieltä takaisin Valkeakoskelle. Lyhyempiä reittejä kulkivat matkat Viialasta Tarpianjokea Jalantijärven yli Taipaleenkoskelle ja sieltä takaisin Viialaan ja Iittalan Äimäjärveltä pientä jokea tai paikoin isoa ojaa pitkin Vanajalle Sillantaanlahteen ja sieltä Valkeakoskelle Lotilanjärvelle. Yhtenä kesänä sillä meloskeltiin myös Painionjoella Somerolla.

Koskilaista melontaharrastusta 1980-luvulla

80-luvun retkimelonnasta sain kuulla haastatellessani Juhani Rekolaa. Hänellä ja muutamalla hänen ystävistään oli nuoruudesta melontakokemuksia ja yhteinen kiinnostus retkeilyyn. Niinpä kesällä 1982 lähdettiin Repojoelle melonta vaellukselle 6 hengen porukassa. Vuoteen 1990 saakka retkeiltiin kerran tai kaksi vuodessa Pirkanmaalla tai pohjoisessa. Vuosien varrella mukana oli kaikkiaan noin 15 Valkeakoskelaista. Retket kohdistuivat pääosin jokireiteille ja mukana oli kajakkeja ja inkkareita. Retkeily ja yhdessäolo olivat pääasia ja koskenlaskut toivat hommaan hieman jännitystä. Jouduttiinpa joskus kivisen reitin jälkeen kanoottien pohjien kunnostukseenkin. Yksi talvi harjoiteltiin uimahallilla sunnuntai aamuisin eskimokäännöksiä. Alkuvuosina ideoitiin myös melontaseuran perustamista Valkeakoskelle. Idea jäi kuitenkin toteuttamatta. Varsinainen melontaseuratoiminta Valkeakoskella sai alkunsa vuoden 1999 lopulla. Vuosien varrella useampikin paikallinen oli käynyt melontakoulun Kangasalla. Heidän rekistereistään saatiin tiedot näistä henkilöistä osoitteineen. Valkeakosken Latu kustansi ensimmäisen kirjeen postituksen ja tarjosi mahdollisuuden kertoa melonnasta illanvietossaan. Mallasveden Melojat ry:n virallinen perustamiskokous pidettiin 1.11.1999. Seuran toiminta lähti vilkkaasti käyntiin. Paikalliset yritykset, yhdistykset ja kaupunki antoivat tukea alkavalle toiminnalle ja tukikohdaksi melojat saivat Kirjaslammen lavan. Jäsenmäärä oli ensimmäisenä vuotena 12 ja on kivunnut ylöspäin vuosi vuodelta yltäen viime vuonna 102:een. Seuran toi- mintaedellytykset saatiin kuitenkin varmalle pohjalle viime kesänä oman vajan myötä. Talkootyöllä tehty vajarakennus nousi Apian rannalle vauhdikkaasti - huhtikuun alun maansiirtotöistä kului vajan avajaisiin vajaa 3 kuukautta. Melontakilometreiksi muutettuna talkootunneista kertyisi arviolta huimat 11200 km!

Mallasveden Melojien toiminta tänään

Seuran tukikohtana toimii siis uusi vaja Apian Camping-alueella. Vajassa on 80 kajakkipaikkaa joista puolet on varattu yksityisille ja puolet seuralle. Tällä hetkellä yksityisiä kajakkeja on parikymmentä ja seuran kajakit saavuttanevat talven kuluessa lähelle saman lukeman. Nyt seuran kanootteja on 13 joista yksi on kaksikko ja yksi intiaanikanootti.
Talvisin melojat kokoontuvat uimahallilla tuenta- ja pelastautumisharjoituksissa sekä keskusteluilloissa. Parhaiten pääset talviaikaan tutuksi kävelemällä joku kerta keskusteluiltaamme. Kesäisin toimintaamme kuuluvat viikoittain yhteiset melontaillat tiistaisin ja keskiviikkoisin. Suunnitteilla on myös aloittavan melo- jan illat jolloin kuka vain melonnasta kiinnostunut voisi tulla tutustumaan toimintaan ja kokeilla melontaa. Näiden lisäksi seura järjestää lyhyempiä ja pidempiä melontaretkiä. Viime kesän Puulaveden retkellä melontakilometrejä karttui 130 ja mukana oli 6 melojaa.
Uusia melonnanharrastajia otetaan mukaan melontakoulun kautta. Kesällä järjestettävistä melontakouluista ilmoitamme keväällä ennen kauden alkua nettisivuillamme. Voit myös ennakko ilmoittautua kursseille jo talven aikana jos haluat varmistaa paikkasi. Seuran toimintaan voit käydä tutustumassa nettisivuillamme http://yhdistykset.vlk.fi/melojat. Sieltä löydät keskusteluiltamme, joihin voit tulla mukaan tutustumaan. Järjestämme myös joka kevät maksuttoman melontaesittelyn Apian Camping-alueella. Tapahtumasta ilmoitamme Valkeakosken Sanomissa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Keräämme melontramuistoja ja kuvia

Keräämme yhdessä Valkeakoski Seuran kanssa melontamuistoja ja -kuvia viime vuosituhannelta. Mikäli meloit silloin itse tai tiedät jonkun, joka sitä harrasti - kerro muistoistasi meille.

Yhteydenotot
Valkeakoski Seura ry / Juhani Kivelä, Sääksmäentie 236, puh. 5843199 sähköposti:juhani.kivela2@pp.inet.fi

Mallasveden Melojat ry / Päivi Lämsä, paivi.lamsa@ray.fi, puh. 040-7611656.