Matti Kalliomäki ja Hannu Teronen eivät välitä pienestä sateesta. Melomista ei estä kuin hirmumyrsky.
Sateella kaatuminen ei haittaa, kun on jo valmiiksi märkä. Ensikertalaisen on pakko lohduttautua jotenkin,
koska tukevaksi väitetty retkikajakki näyttää maallakin aivan liian kiikkerältä. Mallasveden melojien puheenjohtaja
Päivi Lämsä vakuuttaa kuitenkin, että kyseinen kajakki ei helposti kaadu.
Pienempi kuntokajakki olisi ollut huomattavasti kevyempi meloa, mutta samalla vaikeampi hallita.
Kauhukahvan toimintaperiaate pyörii silti koko ajan mielessäni. Kiepsahdettuasi ympäri kiskaise aukkopeitteessä
olevasta lenkistä, jos et halua hukkua. Puolikastakaan eskimokäännöstä ei kannata alkaa harjoitella heti ensimmäisellä
melontakerralla - varsinkin jos jo alkuasennossa pää on pinnan kosteammalla puolella.
Ennen kajakkiin nousua jalkatuet säädetään oikealle kohdalle. Jalkojen oikea asento helpottaa melomista ja
auttaa tasapainon säilyttämisessä. Kun säädöt on tehty pukeudutaan lajin vaatimalla tavalla. Käyttäjän painon mukaan
valittujen pelastusliivien päälle vedetään aukkopeite, joka melottaessa pitää veden pois kajakin sisältä.
Lopulta Lämsä opastaa tarkasti, miten kajakkiin mennään.
Toisella kädellä pidetään laiturista kiinni ja toisella tartutaan kajakin aukon reunaan. Ketterä meloja voi
nostaa jalat vuoronperään kajakin pohjalle ja istahtaa siitä sujuvasti alas. Eihän tämä kovin vaikeaa olekaan.
Tyytyväisyys muuttuu kuitenkin nopeasti kauhuksi, jo yhden harjoituskerran jälkeen Lämsä pyytää ottamaan kiinni
kantonarusta. Kajakki lasketaan veteen.
En ehdi edes ajatella kajakin heilahtelemista kun istun jo kyydissä. Päivi Lämsä auttaa aukkopeitteen kiinnittämisessä
ja neuvoo oikean otteen melasta. Puristan varresta tiukasti ja työnnän itseni varovasti liikkeelle.
Mela keikkuu epämääräisen näköisesti puolelta toiselle, mutta kajakki pysyy kuin pysyykin oikeinpäin.
Melkein toivon, että olematon aallokko villiintyisi vaativammaksi. Ajatus ajautuu kuitenkin nopeasti karille,
kun vastaan tuleva kivi ei suostu millään väistämään.
Lämsä meloo kapeammalla kajakilla edessäni ja ohjailee menopeliään ketterästi peräsimen avulla.
Pitkän melontatauon jälkeen hänkin on aivan innoissaan. Vesisade ei häiritse kumpaakaan, vaikka Lämsä tuskin
on roiskinut itseään muutenkaan märäksi.
Kymmenen minuutin pikaoppitunnin jälkeen käännämme kajakit ympäri ja suuntaamme takaisin laituriin. Yritin
pelata aikaa itselleni. Kukaan ei ole kertonut miten kajakista noustaan pois. Lämsä huomaa epätoivoni ja nousee
malliksi pois omastaan. Kajakista laiturille nouseminen on vaikeampi tehtävä kuin sinne meneminen. Onnistun kuitenkin kampeamaan itseni ylös.
Tyyli voisi olla sulavampi, mutta molskahdusta ei kuulunut näinkään.
Tervetuloa melontakurssille, Lämsä toivottaa, kun kannamme kajakkeja takaisin suojaan.
Melonnassa ei taida sittenkään riittää pelkästään pystyssä pysyminen.
Matti Kalliomäki on yksi Mallasveden Melojien ahkerista harrastajista. Tämä on hänelle viides kesä melonnan parissa.
Olin kerran mukana tällaisessa lajiesittelyssä ja ihastuin heti. Melonta on oikein hyvä harrastus.
Mieli rauhoittuu täysin, kun saa lipua pitkin järvenselkää.
Kalliomäki on ollut jo kahdesti pitkällä reissulla Mallasveden Melojien mukana. Jokakesäinen melontaretki
kerää välillä kymmenenkin kajakkia raivaamaan Saimaan aaltoja viikoksi.
Tänä kesänä Kalliomäellä on kertynyt jo reilut 500 melontakilometriä. Hän on melonut muun muassa Petäjävedeltä
Jämsänkoskelle.
Kalliomäellä on kuitenkin vielä matkaa seuratoveri Kari Paunasaloon. Paunasalo on melonut jo yli 3400
kilometriä. Paunasalo onkin ehdottomasti Mallasveden Melojien ahkerin harrastaja.
Vaikka sää ei hellinytkään melontailtaa, miehet olivat testaamassa Hannu Terosen kanssa uusia kuntokajakkeja seuran
hankittavaksi. Kuntokajakit ovat kiikkerämpiä kuin retkikajakit. Niillä ei olekaan tarkoitus meloa pitkiä
matkoja paitsi kuntoilumielessä, Teronen selittää.
Nopea ja ketterä kuntokajakki onkin kätevä kuntoiluväline. Kajakista on karsittu pois turha paino, joten se
on myös kevyempi kantaa. Kari Paunasalolle kantometrejäkin tulee reilusti. Hän käy melomassa lähes päivittäin.
Melonta käy kuntoliikunnan lisäksi myös hyvästä seurusteluharrastuksesta. Siihen ihastuu varmasti
hyvän opettajan johdolla. Mallasveden Melojat järjestävätkin halukkaille joka kesä melontakursseja.
Lähde: Valkeakosken Sanomat 27.6.2007.
Teksti ja kuvat: Marjut Itkonen.