Taukopaikalle. Tällä kertaa yli 600 melojaa ja 74 joukkuetta ympäri Suomea osallistui melontaretkeen. Tässä kajakkien armada saapuu Valkeakosken Apianvirralle.
Suomi meloo -kanoottiviestin kajakit lipuivat tiistaina Finlandia-hymnin säestyksellä Waltikan rantaa Valkeakoskelle.
Pieni aallokko ja vesisade heiluttivat Tuula Johansson-Kankaan ja Hannu Ollikan kajakkia.
Muuten melominen onnistui hyvin tasatahtiin.
Valkeakoskelaisia on viestissä mukana yksitoista. Ollikalle tapahtumaan osallistuminen oli ensimmäinen kerta.
Johansson-Kankas oli mukana jo 2008 meloen yövuoroja.
- Kauhea kokemus, meinasin nukahtaa nainen naurahtaa.
Melominen on heille mukava harrastus, jossa vauhtia ja lajin raskautta saa itse säädeltyä.
Suomi meloo -viestissä vauhti pidetään tasaisena ja sopivan kiirettömänä johtokajakin GPS:n avulla.
Ollikka ja Johansson-Kangas pitävät yhden vapaapäivän ja kuivattelevat kastuneet alusvaatteet, mutta palaavat torstaina
melomaan viestin loppuun.
Mallasveden Melojiin kuuluva parivaljakko harrastaa lajia jo yhdettätoista kesää ja on nyt viidettä kertaa vesillä tänä vuonna.
- Parina edellisenä kesänä yritin tonnia, Johannson-Kangas paljastaa.
Silloin kajakissa tuli istuttua pari kertaa viikossa. Kanoottiviestissäkin matkaa kertyy mukavasti, sillä Lammilta Poriin
kulkeva reitti on 541 kilometriä pitkä.
Viikon kestävän viestin päivät on jaettu 4-6 osuuteen, joista pisin on 42 kilometrin yöjakso.
Jotta melojat eivät pääse uupumaan, pysäytetään kajakkit välillä kelluntatauolle.
- Varsinkin yöosuus verottaa voimia. Suomi meloo ry:n puheenjohtaja Aki Lappeteläinen kertoo.
26. kertaa järjestettävälle tapahtumalle on Lappeteläisen mukaan ollut kysyntää.
Vaihtopaikoille jäjestetty huolto mahdollistaa pitkän safarin, jonka kokeminen ja järjestäminen olisi yksinäisille melojille
muuten hankalaa.
- Melonnan viehätys on, niin kuin kaikessa retkeilyssä katsella eri maisemia ja tutustua eri alueisiin, Lappeteläinen tiivistää.
Kanoottiviestin reittejä vahdellaankin vuosittain ja Suomi meloo on käynyt Oulunkin korkeudella.
Tänä vuonna yli 600 melojaa ja 74 joukkuetta ympäri Suomea on osallistunut retkeen.
Yleisöosuuksilla kajakkeja voi olla vesillä yli sata.
Melojien mukana puksuttaa turvavene.
Näin voidaan auttaa esimerkiksi koskiosuuksilla keikahtanutta kajakkia.
Liian lähellä ei kuitenkaan ajeta, ettei tunnelma häiriinny.
- Kanootti on mukava, kun se on niin hiljainen, Lappeteläinen kuvailee.
Hiljaisen veden loiskeen yli melojat pääsevät juttelemaan ja vitsailemaan.
Lähde: Valkeakosken Sanomat 18.6.2010.
Teksti ja kuva: Siiri Tuomenoja.