Martti Heikinpoika Strang
( Vanhemmat - taulu )
s. Lappajärvi Vimpeli 1601, k. siellä 1685.
Lappajärven Vimpelin Strangin isäntä 1625-30 ja Iso-Strangin isäntä 1632-73.
Vuoden 1641 karja- ja kylvöluettelon mukaan Martilla oli 2 hevosta, 1 vetohärkä, 1 härkämulli, 1 sonni, 11 lehmää,
1 hieho, 12 lammasta, 4 karitsaa, 1 sika, 1 porsas sekä kylvöä 4 tynnyriä. Vuonna 1653 Martti Strang, kuninkaanskyttä
ja talollinen Pietarsaaren pitäjän Lappajärven kappelin Vindalan kylästä oli oikeudessa, jossa Kruunupyyn pitäjä vaati
häneltä kymmenyksiä, koska Strang oli metsästänyt Kruunupyyn pitäjän mailla.
Vuonna 1656 talollinen Martti Strang
Lappajärven kappelin Vimpelin kylästä jätti Pietarsaaren käräjille kirkkoherra Elia Hamnin allekirjoittaman ja pitäjän sinetillä
varustetun todistuksen, jonka mukaan Strangilta oli tulipalon kautta tuhoutunut melkein koko omaisuus. Vahinko oli valamiesten,
Simo Hyytiäisen ja Tuomas Kärnän arvion mukaan 350 kuparitaalaria. Oikeus tutki asian tarkasti ja tuli siihen tulokseen,
että asia oli tosi ja että Strangin pitäisi saada jostakin korvausta nauttia, niinkuin tässä pitäjässä on ollut tapana ja
niinkuin Hänen Majesteettinsa Kuninkaan käsky on.
Kruununampujien velvollisuutena oli toimittaa kruunulle sovittu määrä turkiksia. Viedessään turkiksia Tukholmaan "kytät"
matkustvat virkamiesten tapaan maksutta, joten valtakirjan saaminen saattoi tuntua houkuttelevalta.
Pyyntimatkoillaan kruununampujat voivat vaatia talonpojilta ruokaa, olutta ja kyytihevosen. Kun heidät lisäksi
vapautettiin kruununveroista, myllytullia ja ylimääräisiä veroja lukuunottamatta, kuninkaanmiesten oikeudet ja valtuudet
olivat erinomaiset.
Metsästäjällä oli apulaisenaan tavallisesti hänen oma poikansa, joka oli yleensä vapaa sotaväenotoista.
Pari 1650-luvun kruununampujavaltakirjaa (Kustaa Adolf II) seurasi samassa suvussa isältä pojalle, joten kovin innokkaasti
järvisetulaiset eivät kruununampujiksi ryhtyneet. Talonhoito kärsi ilmeisesti kruununampujakautena sen verran,
että ampujan pojat eivät toimeen helposti ryhtyneet. Lähteiden puuttuessa ei voida selvittää, kuinka paljon ampuja
joutuivat vuosittain toimittamaan turkiksia kruunulle. Määrän täytyi olla huomattava, sillä kovin helposti verovapauksia
talollisille ei myönnetty.
Vimpelin Strangin karjan arvo oli vuonna 1626 peräti 492 kuparitalaria. Strangin järviseudun suurimpaan karjaan kuului 4 hevosta,
3 härkää tai sonnia, 23 lehmää, 6 vasikkaa, 4 sikaa ja 42 lammasta. "Kuninkaanskytän",
jahtivoudin virka näyttää periytyvän Strangin talossa ja suvussa ainakin 1700-luvulle. Virkamiehen talo paloi 1700-vuosisadan
alkupuolella. Silloinkin oli jo olemassa jonkinlainen palovakuutuslaitos. Vahingon kärsinyt anoi käräjillä oikeutta keräten
vahingonapua.
Oikeus määräsi vahingon suuruuden mukaan alueen, josta keräys saatiin suorittaa.
Avun antaminen oli kokonaan antajien hyvästä tahdosta riippuvainen. Korvauksen siis piti suoranaisesti kerjätä.
Myöskin Strangin isäntä toi palovahinkonsa esiin Pietarsaaren käräjillä. Mutta hän ei halunnut kerjätä apua,
vaan pyysi oikeudelta todistusta vahingosta, ja sen aiheuttamasta omaisuuden menetyksestä, voidakseen sen perusteella
pyytää verovapautta.
Puoliso
N. N.