Seitsemästoista sukupolvi

Petrus Johanneksenpoika ( Vanhemmat - taulu ) s. noin 1550, k. Parainen ilmeisesti 1617. - Paraisten kappalainen 1581–1584, kirkkoherra 1584. Allekirjoitti vuoden 1693 painetussa suomennoksessa Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593 ja uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 23.2.1594. Pappissäädyn edustaja Linköpingin valtiopäivillä 1600.
    Määrättiin 9.12.1589 maksamaan 8 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen. Hän sai verovapauskirjeen erääseen autiotilaan 16.3.1596 ja kuningas Kustaa II Aadolfin kirjeellä 2.4.1614 parannusta elatukseensa sekä 29.4.1614 uuden elatustaan ja eräistä veroista vapauttamista koskevan kuninkaan kirjeen.
    Puoliso
Karin Eliaksentytär Esping ( Vanhemmat - taulu )

XVI Lapsia:

1. Johannes Parginsulanus, Walstenius s. Parainen 1595, k. Loimaa 3.1.1658.
2. Anna Petrintytär s. Parainen, k. 1648.
       Puoliso Mårten Stjerna (Stiernkors) k. Halikko 1634, vanh Oriveden Holman kartanon isäntä Erik Mårtenpoika ja Brita Petterintytär Fleming. - Linnanpäällikkönä Tallinnassa ja myöhemmin Narvassa toiminut rälssimies ja monien rälssitilojen omistaja.
3. Jeremias Parginsulanus - Kaarina Maununtyttären viimeinen rippi-isä ja hautajaispuheen (runon) kirjoittaja, Liuksialan saarnaajana.
       Kansallisarkisto esittelee uusimman löytönsä, muistorunon Kaarina Maununtyttärestä. Kuningatar Kaarina Maununtytär eli vuosina 1550-1612. Muinainen asiakirja löytyi kesällä Kansallisarkiston vanhan puolen korjausten yhteydessä.
       Muistoruno julkistettiin tänään (22.11.1996) museossa, jossa se on esillä tammikuun alkupuolelle. Pergamentille on kirjoitettu latinan- ja ruotsinkieliset runot, jotka vastaavat sisällöllisesti toisiaan. Kirjoittajana on Jeremias Petri Parginsulanus, joka tutkimusten mukaan oli Paraisten kirkkoherran Petrus Johanniksen poika.
       Pergamentin vaiheista tiedetään hyvin vähän. Se laadittiin talvella vuonna 1613 ja luettiin Turun tuomiokirkossa Kaarinan hautajaisissa. Isoon vihaan saakka pergamenttia säilytettiin Kaarinan haudalla Tuomiokirkossa. Valtionarkistoon asiakirja ilmestyi tämän vuosisadan alussa, mutta joutui samantien hukkaan. Pergamenttia on etsitty jo aiemmin, mutta vasta nyt se löytyi sattumalta.