Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin
( Vanhemmat - taulu )
s. Haminan kadettikoulu 24.11.1839, k. Helsinki 26.1.1914.
Ylioppilas Helsingissä (uusm.) 1856. Historian filosofian kandidaatti 1860, filosofian maisteri 1860,
molempien oikeuksien kandidaatti 1864, lisenssiaatti 1873, molempien oikeuksien tohtori 1873,
Helsingin yliopiston kemeraali-ja hallintolainopin sekä valtio-oikeuden professori 1874.
- Tutkimusmatkoja Tukholmaan 1864, Pariisiin 1865-66, Tukholmaan ja Upsalaan 1872, Berliiniin ja Wieniin 1873,
Kristianiaan Osloon 1876.
Senaatin kopisti 1864-67. Suomen Yhdyspankin johtaja 1867-72 ja 1893-96.
Helsingin yliopiston kameraali- ja politialainopin sekä valtio-oikeuden professori 1874-82,
samalla talousoikeuden ja kansantalouden vt. professori 1877-82.
Senaatin talousosaston jäsen ja valtiovaraintoimituskunnan apulaispäällikkö 1882-88,
kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö 1888-90. Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1905-08.
Ollut poliittisista syistä maasta karkotettuna 1903-04.
Valtiopäivämies 1872; porvarissäädyn jäsen 1872, ritariston ja aatelin jäsen 1877-05. Valtionvarainvaliokunnan pujeenjohtaja 1882-05 (paitsi 1894), pankkivaliokunnan 1891, asevelvollisuusvaliokunnan 1882, toimitusvaliokunnan 1891, 1904-05, oikeusvaliokunnan 1900, valitusvaliokunnan 1904-05. Kansanedustaja (ruots.) 1910-13, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja 1910, 1913, adressivaliokunnan 1913,
pankkivaltuusmies 1877-82. Kirkolliskokouksen jäsen 1886, 1893. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875-78,
1891-99, puheenjohtaja 1875-76, 1878, 1892-99. Verolakikomitean puheenjohtaja 1879-81. Uskontokomitetan jäsen.
Venäjän valtion valtuutettuna kauppasopimusneuvottelijana Madridissa 1888.
Suomen taideteollisuusyhdistyksen 1882-83, Suomen taideyhdistyksen 1886-03.
Suomen tiedeseuran jäsen 1909, usean ulkomaisen tiedeakatemian ja -seurojen jäsen.
Jurid. fören. keskushallituksen jäsen 1876-82, (kunniajäsen 1912),
Suomen taideteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja 1882-83, Vankeusyhdistyksen 1887-88, Suomen taideyhdistyksen 1886-03,
Ekonomi samf. i Finland -yhdistyksen perustajajäsen ja hallituksen jäsen 1894-03, (puheenjohtaja useaan otteeseen),
Suomen talousseuran puheenjohtaja 1897-99, ym.
Huomionosoitukset:
Uusm. osakunnan kunniajäsen 1874, Helsingin kauppakillan 1901, Taiteilijaseuran kunniajäsen.
– Korotettu aatelissäätyyn 1876. Jäi aatelissukunsa ainoaksi miespuoliseksi jäseneksi.
– Muotokuva (A. Gebhard) ja mitali 1899, pronssia.
rintakuva (W. Runeberg) Helsingissä 1909 (Säätytalon puistikossa). – Upsalan yliopiston filosofian kunniatohtori
1893. – St 2 1879, A 2 1883, Vl 3 1884, St 1 1887, Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan K 1 1886,
Espanjan Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi 1887, Off. de l’Instr. publ 1890.
Julkaisut:
Öfversigt af Svenska riksrådets statsrättsliga ställning från Gustaf I till 1634 (väitöskirja)
1873, Om statsförbund och statsunioner I (väitöskirja) 1873, Précis du Droit public du
Grand-Duché de Finlande 1886, Finlands grundlagars innehåll 1896, La Constitution
du Grand-Duché de Finlande 1900, Till frågan om Finlands autonomi och grundlagar
1903, I frågan om ett närmare ordnande av de rättsliga föhållandena mellan Ryssland
och Finland 1909, Valda tal 1915. (CT s 612-616)
Puoliso Helsinki 24.10.1865 Alexandra Elisabet Lindroos s. Helsinki
24.10.1844, k. siellä 13.7.1909, vanh helsinkiläinen kauppias, kauppaneuvos Johan Henrik Lindroos ja Gustava
Cecilia Meijer.
Aleksandran verraton toimeliaisuus ja hyväntekeväisyydelle altis sydän olivat varsin ratkaisevia tekijöitä,
kun hän oli perustamassa De Blindas Vänner - Sokeain Ystävät yhdistystä 29.1.1887. Hän toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana
1887-1902 ja omisti elämänsä parikymmentä viimeistä vuotta lähes kokonaan yhdistykselle.
.
Yhdistyksen vuosikertomuksessa vuodelta 1909 kerrotaan mm:
"Uupumattomalla huolenpidolla ja toimeliaisuudella otti hän osaa työkodin
perustamiseen sokeille, turvattomille naisille ja järjesti siinä kaikki yksityisseikkoja myöten. Kun
tämä koti sitten vuonna 1891 valmistui, suojeli hän sitä äidin hellyydellä ja seurasi sen vaiheita
alati elävällä ja lämpimällä harrastuksella. Samoin uhrasi hän aikaansa ja voimiansa silloinkin kun
sokeille miehille perustettiin työkoulu, joka avattiin vuonna 1900, ja ylipäänsä ei ole mitään tehty
sokeain hyväksi, johon ei hän itsekohtaisesti ja tehokkaasti olisi ottanut osaa."
Hän oli myös yksi Kirjoja sokeille -yhdistyksen perustajista.