Jacob Backman
( Vanhemmat - taulu )
k. kesäkuussa 1675. Maanviljelijä, muurarimestari ja seppä
Vaasassa. Maaliskuun 8. päivänä 1665 annettiin porvarille ja käsityöläiselle mestari Jacob Backmanille Vaasassa
kiinnekirja taloon, peltotilkkuihin ja niittyihin, jotka hän vanhempiensa kuoleman jälkeen peri, ja jossa talossa hän
tuolloin asui. Talo sijaitsi torin varrella Hans Matinpojan ja Thomas Laxfinnesin talojen välissä ja oli pituudeltaan
Österlånggatanin suuntaan 28 kyynärää ja leveydeltään itä-länsisuuntaan 53 kyynärää.
Tästä asiakirjasta selviää, että Jacob Bertelinpoika jo vuonna 1665 käytti sukunimeä Backman.
Ohessa vanhan Vaasan kartta.
Jaakko irrotti keväällä 1660 seitsemän lehmänkelloa pääasiassa köyhemmän väen karjalta tavatessaan sen pahanteossa
niityllään. Vaikka hän sanoi menetelleensä yleisen tavan mukaisesti, hänet itse tuomittiin kolmen markan sakkoon,
koska hänen niittyaitansa oli ollut rikki.
Sepät olivat yleensä hyvin arvonsa tuntevia ja itsenäisiä ammattimiehiä tehden työtään silloin kuin heitä huvitti.
Niinpä Raatimies Hannu Tuurenpojan rengin pyytäessä Jaakkoa kengittämään isäntänsä hevosia hän vastasi yliolkaisesti,
ettei hänellä ollut aikaa. Sillä hän aikoi pitää vapaan maanantain ja mennä krouviin juomaan, "koska hänet on merkitty
taksoituksessa yhtä rikkaaksi kuin Josef Beijer". Jaakko Pertunpoika ei kieltänyt oikeudessa näin sanoneensa, mutta hän
huomautti, että hänellä oli ollut rengin tullessa hengitettävänään kuusi hevosta, vaikka renki väitti nähneensä vain yhden.
Sakkoa kuitenkin tuli, työaikana ei olisi saanut juhlia. Pormestari ja raati totesi lyhyesti, että Jaakko Pertunpojan oli
hoidettava kengittäjän ammattia niin kauan, kunnes sanoutui siitä virallisesti irti.
Jaakko Backman valitti vuonna 1665 Mustasaaren Petsmossa asuvan talonpojan Matti Tapaninpojan, joka oli otettu muurariksi
Korsholmaan, häiritsevän hänen työnsaantiaan muuraamalla kaupungissa sekä savupiippuja että uuneja. Matti Tapaninpoika
sanoi tehneensä kaupunkiin vain yhden savupiipun ja muuraavansa parhaillaan toista luvaten lopettaa työskentelynsä siihen.
Varmemmaksi vakuudeksi raastuvanoikeus vielä kielsi häntä tulemasta uudelleen, koska kaupungissa oli Backmanin lisäksi
muitakin muuraustaitoisia porvareita.
Vuonna 1670 muurari Pentti Heikinpoika ja "kreivin" muurari Matti Tapaninpoika sanoivat ottavansa suuren uunin
muuraamisesta 4 taalaria, keskikokoisen uunin 3 taalaria ja pienen uunin 9 markkaa (2 1/2 taalaria), mitä Jaakko Pertunpoika
puolestaan piti liian vähänä. Raastuvanoikeus ratkaisi kiistan siten, että Matti Pertunpoika tai "kaupungin talonpoika"
Eerik Matinpoika Höstvedeltä sai maistraatin harkinnan mukaan muurata köyhille. Jaakko Pertunpoika, joka oli lisäksi seppä
ja maanviljelijä, tuli kyllä toimeen muutenkin.
Puoliso Ingeborg Josefintytär. Vaimo oli 1663 varaton ja myi talonsa kaupunginnotaari Sven Brunellille.