Kolmas sukupolvi

Mickel Backman ( Vanhemmat - taulu ) s. ennen 1665. Kupariseppä Olavi Esaiaksenpoika teki oppipoikansa Mikael Jaakonpoika Backmanin kanssa maaliskuun 31 päivänä 1680 kirjallisen sopimuksen, missä oppiajaksi sovittiin viisi vuotta, siis ammattikunta-asetuksen määräämä enimmäisaika. Tänä aikana oppipojan oli itse huolehdittava vaatteistaan, mutta erotessaan hänen oli saatava mestarilta "kunniapuku" (ähreklädning), kuparisakset ja kolmen leiviskän painoinen alasin pultteineen. Mestari kuulutti sopimuksen varmuuden vuoksi raastuvassa, mikä olikin tarpeen, sillä Mikael Jaakonpoika riitaantui hänen kuoltuaan jo vuotta myöhemmin lesken ja mestarikisällin kanssa. Hän jätti luvatta työpajan ja muutti asumaan äitinsä luokse. Leski vaati häntä tulemaan takaisin oppiin tai hyvittämään kaksi kuparitaalaria viikolta siltä ajalta, minkä hän oli jo ollut opissa, "koska hän on jo ammattiin niin paljon perehtynyt, että hänen käsiinsä voidaan antaa kappale työtä". Mikael Jaakonpoika sanoi poistumisensa syyksi sen, että leski oli antanut hänelle korvapuustin valumuotin särkemisestä. Äiti oli kutsunut hänet sen vuoksi kotiin. Muuten hänellä ei ollut mitään leskeä eikä mestarikisälliä vastaan, ruokaakin hän sanoi saaneensa riittävästi. Raastuvanoikeus kehotti häntä palaamaan takaisin työhön ja niin hän lienee tehnytkin. Vaasan kaupungin raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 14.5.1683 käy ilmi, että Mickel Jaakonpoika Backman sai syntyperätodistuksen muuttaakseen kaupungista muualle.