Kaarle Alfred Matinpoika Lampila, Backman
( Vanhemmat - taulu )
s. Pihlajavesi 2.10.1880, k. siellä 12.1.1962.
Kummit talollinen Santeri Ylömäki ja hänen vaimonsa Mathilda, torppari Kalle Lampila ja Amalia Sipilä.
Kastoi J. A. Björklund. -
Peri äitinsä kuoltua 1884 Ähtärin Peränteen kylän Isonmäen osuuden Mäkisivin taloa N:o 8, jonka hän myi Kaarlo Isomäelle 1905.
Samoin Lampilan perintötalosta Lamminaho-nimisen 30 ha:n perintöosuuden.
Avioidutuaan rakensi Lamminaholle asunnon ja oli siellä talollinen noin 1907-13. Kastekirjassa mainitaan vielä talollisen poikana 1906, mutta talollisena 1909.
Myi tilan kuitenkin 1913 Rimpilä-nimiselle miehelle, jolta se siirtyi Lampilan Osuuskassan jäsenten myymänä Eero Teininmäelle 1915.
Viljeli Ähtärin Ouluveden kylässä Metsola-nimistä palstatilaa 1913-15 ja oli jonkin aikaa työssä Inhan rautaruukilla.
Viljeli sitten Sievissä Alatalo-nimistä palstatilaa 1915, mutta maanviljelijän ammatti ei oikein istunut Kallen tyylikkääseen
olemukseen, vaan lähempänä hänen sydäntään oli kaikenlainen liiketoiminta.
Niinpä hän piti Seinäjoella K. A. Lampila-nimistä kahvila-ruokalaa 1916-18 sekä kahta kahvilaa, mitkä menestyivät erinomaisesti.
Omisti 1918-19 Tampereen Alatahmelassa Kivimäki- ja Lepola-nimiset kiinteistöt sekä haulitornin vieressä kaksi kiinteistöä,
joissa hänellä oli vuokralaisia. Kansalaissodan aikana hän toi ulkomailta jonkin verran elintarvikkeita mm. sokeria,
josta tuolloin oli pula.
Osti Oskari Oksaselta Pihlajaveden Karhunkylästä Palomäki-nimisen konkurssitilan n. 1919 sekä samalla menetti tilaan sijoittamansa
rahat. Harjoitti kahvilatoimintaa myös n. 1923-24 Lohjalla tai Vihdin puolella, jossa osa perhettä tuolloin asui.
Omisti sitten jonkin aikaa Forssan asemaravintolan.
Kallen Pihlajaveden Lampilassa omistama Pyöräisestä lohkaistu metsäkappale Sahinperä kuitenkin pakkohuutokaupattiin pula-aikana 6.7.1931,
koska hän oli velkaa Pihlajaveden köyhäinhoitolautakunnalle 5860 mk. Hän rakensi isovanhempiensa Juhan ja Susannan
syytinkirakennuksen hirsistä isänsä omistamaan Pyöräiseen asunnon Nestori Philmanin kanssa ja muutti sinne syksyllä 1934.
Teki vähän metsätöitä hevosensa kanssa ja autteli taloissa. Kallella oli 30-luvulla myös pieni parakki,
jota hän hevosella siirteli isojen metsätyömaitten ajoteiden varsille. Keitteli ja myi siinä metsätyömiehille kahvia sekä tupakkaa.
1940-luvun lopulla hän myi jonkin verran vaatetavaraakin.
Isänsä ja sisarensa Edlan kuoltua 1948 Kalle peri Pöyräisen yhdessä sisarensa Iidan kanssa. Kallen osuus sai nimen Lamminranta.
Perikunta myi sen sittemmin 21.11.1966 G. A. Serlachius Oy:lle. - Kalle oli erittäin seurallinen, huumorintajuinen
ja hyväntuulinen herrasmies, joskin elämäntavoiltaan aika suurpiirteinen.
Kulkiessaan hän komealla äänellään rallatteli omia laulujaan, joiden sanoitus oli hyvin erikoista murretta.
Vanhuutensa hän eli aika vaatimattomasti. Kävi naapureissa tarinoimassa sekä kalasteli kesäisin etupäässä mato-ongella.
Asui isänsä kanssa, ja tämän kuoltua, yksinään Pyöräisen mökissä sekä viimeiset vuotensa Rekolan kunnalliskodissa.
Puoliso 1:o Pihlajavesi 27.12.1902.
Anna Kaisa Heikintytär Lahtinen
( Vanhemmat - taulu )
s. Pihlajavesi 22.12.1883, k. siellä 7.2.1915. Haudattu Ähtärissä.
Kummit torppari Aapo Selkee, talonemäntä Anna Kankimäki ja talollisen poika Kalle Walkeejärvi.
Kastoi J. Bergrang. - Lamminahon tilan emäntänä.
Puoliso 2:o Pylkönmäki 31.12.1920.
Sanni Serafia Jokinen vuodesta 1935 Jokimo
s. Virrat 13.1.1894, k. Helsinki 31.1.1952,
vanh Virtain Pirttiniemen Suojasen torpparin poika ja Vaskiveden Tallilan Niemen torpparin vävy mäkitupalainen Konsta Antinpoika Jokinen ja Sennu Vilhelmiina Juhontytär Niemi Virroilta.
- Oli Helsingissä tarjoilijana noin 1917-19. Myöhemmin emännöitsijänä Lielahdella ja Helsingissä, missä toimi myöskin siivoojana.
Huolehti tyttärestään Lailasta tämän taiteilijauran aikana.