Kahdeskymmeneskolmas sukupolvi

Olof Tavast ( taulu ) kuoli ennen 17.3.1402. - Saattoi olla kotoisin Hattulan Mierolasta. Hänen poikansa Nils vaihtoi Mierolan rälssitilan 1411 Lammin Porkkalaan. Rälssimies jo 1386. Mainitaan niiden rälssimiesten joukossa, jotka 29.8.1386 vahvistivat kirjeen, jossa Suomen asukkaat pyysivät kuningas Alberktilta Jeppe Djäkniä Suomen laamanniksi.
    Osti Pentti Galnelta Mynämäeltä Alasjoen kartanon 1375, josta tuli suvun kantatila. Omisti maata myös Haloisten, Hirmuisten, Kaarleisten ja Leinakkalan kylissä. Lisäksi hänellä oli maanomistuksia Sipoon Borgbyssä ja ilmeisesti myös Piikkiössä Sauvalan kylässä. Anthoni pitää mahdollisena, että Olavi Tavast olisi omistanut myös Arvasalon tilan Uudellakirkolla (Kalanti). Lisäksi hänellä tiedetään olleen useampia tiloja Hämeessä, mutta niistä tunnetaan vain edellä mainittu Hattulan Mierolan tila. Maahankintojensa perusteella Olavi Tavast oli ilmeisen varakas mies.
    Puoliso 1:o? noin 1670
Katarina Fincke? ( taulu ) - Puoliso lienee ollut kotoisin Varsinais-Suomesta. Hänellä oli isänperintömaita Piikkiön Rungossa ja Lammin Porkkalassa sekä äidinperintömaita Laitilan Palttilassa.

XXII Lapsia:

1. Juho Tavast, kuoli ennen 19.7.1439. - Liedon Värsilän ja Paraisten Kuitian herra. Peri Alasjoen kotitilan ja hankki huomattavan maaomaisuuden, mutta ei ilmeisesti hoitanut mitään virkaa. Luovutti Alasjoen veljelleen Maunolle. Sinetöi piispan lahjan Pyhän ruumiin kuorille 11.11.1421.
       Juhon kuoltua veli Maunu toimi hänen lastensa holhoojana. Tällöin vahvistettiin Alasjoen kartanon vaihtaminen, joka oli aikoinaan jäänyt vahvistamatta. Maunu huolehti myös toisen Juhon tekemän kaupan vahvistamisesta, missä oli esiintynyt ongelmia.
       Puoliso Martta Djäkn (hänen 1. aviossaan) vainajana 1477, vanh Turunlinnan käskynhaltija Klaus Lydekenpoika Djäkn ja Kristina Jönsintytär Garp.
       Margaretan 2. puoliso rälssimies ja "merirosvo" Kalle Dönhoff Virosta. - Tytär Valborg oli avioliitossa Henrik Klasinpoika Flemingin kanssa. Omisti Mynämäen Kasken ja avioliiton kautta Halikon Viurulan sekä Paraisten Kuitian.
2. Maunu II Tavast s. viimeistään 1376, k. Naantali 9.3.1452. Haudattu Turun tuomiokirkkoon perustamaansa Pyhän ruumiin kuoriin (nyk. Tavastien kuori). - Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa eli Suomen piispa 21.10.1412 - 4.2.1450. Baccalaureus Prahan yliopistosta 23.2.1396, maisteri tammikuussa 1398. Kuningas Eerik Pommerilaisen kansleri vuoden 1406 tienoilla. Turun arkkiteini 1407. Valittiin Suomen piispaksi 1412, minkä jälkeen matkusti electuksena Roomaan, jossa sai paavin vahvistuksen vaalille ja vihkimyksen virkaan. Oleskeltuaan Pariisissa talven 1412 Maunu matkusti paluumatkallaan joksikin aikaa kuningas Eerik Pommerilaisen luo. Hankki matkalla tuomiokirkolle, Turun katedraalikoululle sekä Viipurin ja Mynämäen kirkolle joukon aneita. Sai verovapauden mynämäkeläiseen tilaan 1406.
       Laajensi ja kaunisti Turun tuomiokirkkoa ja rakennutti sinne uusia alttareita sekä nimeään kantavan Maunu Tavastin kuorin. Perusti Naantalin birgittalaisluostarin ja kävi pyhiinvaellusmatkalla Palestiinassa. Rakennutti Turkuun kivisen piispan kartanon. Vahvisti myös Kuusiston linnaaa. Oli ehdolla Uppsalan arkkipiispaksi 1421, mutta ei tullut valituksi.
       Valtaneuvoksena Maunu osallistui hallitustoimiin, joissa hänellä henkilökohtaisten suhteidensa ansiosta oli myös poliittista vaikutusvaltaa. Muun muassa sovitellen vuonna 1438 Satakunnassa puhjenneen kapinaliikkeen. Allekirjoitti 1441 Söderköpingin kokouksessa asiakirjan, jonka mukaan Isä meidän -rukous, Ave Maria ja uskontunnustus luetaan sunnuntaisin kansankielellä. Vahvisti yhden Suomen vanhimmista hallintopitäjistä eli Juvan perustamiskirjan vuonna 1442. Maunu ja Juvan kappelin talonpojat sopivat seurakunnan perustamisesta 19.1.1442, josta on säilynyt todisteena perustamisasiakirja. Maunun perustama Kolmen kuninkaan killan alttari ja veljeskunta aloitti toimintansa 1449.
       Maunu halusi rakentaa tuomiokirkkoon Pyhälle Ruumiille omistetun kuorin sukumaittensa varaan ja että hän siksi pyrki hankkimaan sisaruksiltaan näiden perintöosuuksia rahakorvausta vastaan. Maunun sisaruksilleen maksamien korvausten määrä oli melkein kaksi kertaa niin suuri kuin lahjoitettujen perintötilojen arvo yhteensä.
       Luopui piispan virastaan vuonna 1450 ja asettui asumaan Naantalin luostarin läheisyyteen Piispanniemeen, jota silloin kutsuttiin Lokaniemeksi. Häntä seurasi piispana Olavi Maununpoika, jonka ulkomaisia opintoja hän oli tukenut ja jonka vanhemmista ei ole täyttä varmuutta. - Piispainkronikan Maunu II Tavastista esittämä luonnehdinta, Maunu "sekä todellisuudessa että nimeltään suuri" (Magnus et re et nomine) on tutkimuksen edistyessä saanut yhä uutta katetta.
3. Nils Tavast k. Turku 1431.
4. Ragnhild Tavast, k. ennen 1433. - Vuonna 1423 Ragnhild miehineen lahjoitti Turun tuomiokirkon Pyhän Birgitan alttarille oman perintötilansa Piikkiön Rungosta.
       Puoliso noin 1400 Mårten Abrahaminpoika Djäkn k. 1433. - Satakunnan vouti, asemies.
5. Lars Tavast - Maunu antoi veljelleen Laurille ja hänen lapsilleen elinikäisen oikeuden asua Alasjoen kartanoa vuotuista vuokraa vastaan. Mikäli Juhon perilliset olisivat peruneet tilan vaihdon, Lauri ja hänen jälkeläisensä olisivat saaneet toisen tilan Alasjoen sijaan. Tällä toimenpiteellä piispa Maunu selvästi halusi turvata tämän perinnöttä jääneen veljensä toimeentulon. - Myi 14.2.1393 puolikkaan Moikoisten tilasta Hirvensalon saaresta Syvälahdesta 50 mk Turun tuomiokirkolle, yhdessä poikansa Bartoldin kanssa.
       Puoliso N.N.
6. Margareta Tavast, elossa vielä 1439.
       Puoliso Hans Pederinpoika Bock (af Bukkila), k. ennen 1621.
7. Birgitta Tavast - Omisti perintötilan Mynämäen Hirmuisissa.
       Puoliso Erengisle Henrikinpoika.
8. Katarina Tavast, elossa 1455. - Omisti perintötilan Mynämäen Hirmuisissa.
       Puoliso 1:o ennen 1621 Jöns Gudvastinpoika - Raatimies Turussa.
       Puoliso 2:o Henrik Mört joka eli 1426. - Turun porvari.
       Puoliso 3:o ennen 1439 Olof Silta kuoli ennen 1455. - Turun porvari.
9. Kristina Tavast, elossa 1439, jolloin hän sai Häslebergin Paimiosta veljeltään Maunulta. - Kristina ei voinut olla Gregers Garpin puoliso, joka kuoli ennen 1635, vaan Kristiinan nimeltä tuntematon sisar, koska Gregers Garp oli jo ennen 1435 myynyt Klas Lydekeson Dieknille toisen vaimonsa Anna Jönsdotterin ensimmäiseltä mieheltään Lasse (Finneltä) saaman huomenlahjan, Lähteenojan Eurassa.
10. N.N. Tavast, k. ennen 1435.
        Puoliso ennen 1621 Gregers Garp (hänen 1. aivossaan) s. 1680-luvulla, k. noin 1649, vanh laamanni ja Bo Jönssinpojan vouti Mynämäen Lepistössä Anders Torenpoika Garp ja hänen 2. puolisonsa N. N. - Esiintyy ensimmäisen kerran tarkastusmiehenä Vehmaalla 1417 ja sinettitodistajana 1421. Mainitaan 11.11.1421 Maunu-piispan lankona. Vehmaan kihlakunnantuomari 1437-1449. Omisti Kosken kartanon Vehmaalla.
        Gregersin 2. puoliso Anna Jönsintytär (hänen 2. aviossaan) - Lasse Finneltä saamansa huomenlahjan vastineeksi Anna oli Gregersiltä saanut Nygårdin ja Hietoisten tilat Vehmaalla. Anna omisti lisäksi maata Eurassa, Huittisissa ja Taivassalossa. Lisäksi hänellä oli isänsä perintönä Kåsäterin kartano Götlundassa Glanshammarin kihlakunnassa Närkessä. Asui Naantalin luostarissa luovuttuaan Nygårdin ja Hietoisten tiloista elatustaan vastaan. Lahjoitti Karhiniemen 1448 Lasse Finnen ja tämän äidin Johannan sielunlahjaksi ja samalla köyhä nunna Katariina Tukholmasta sai sen proventikseen. Karhiniemestä joutui muitakin osia Naantalin luostarille.
        Annan 1. puoliso Lasse Finne, jolta Anna oli saanut Euran Lähteenojan ja Huittisten Karhinemen 1/4 huomenlahjakseen.
11. Ingrid Tavast?
        Puoliso Bengt Dufva