Kuudestoista sukupolvi

Östen Erikinpoika ( Vanhemmat - taulu ) s. Uumaja noin 1520, k. Uumaja, Västerteg 1598. - Talollinen Uumajan Västertegissä 1553-1582. Mahdollisesti sama, joka on mainittu poikana 1546-1548.
    Tuomittu käräjillä 27.3.1553 maksamaan kuusi markkaa sakkoa aiheuttamastaan mustelmasta. Suorittanut 1557 jousiveron omasta ja veljensä puolesta. Samoin 1559 mainitaan veli. Omisti elinaikanaan 8-9 lehmää, kymmenysvero koostuu ohrasta.
    Tuomittu 1562 käräjillä viiden markan sakkoon aiheuttamastaan verinaarmusta. Östenillä mainitaan poika vuosina 1564-1565 ja veli vuosina 1557-1571. Ollut 1566 keräämässä ja kuittaamassa yhtenä Uumajan 24 talonpojasta Jämtlannin sotaväelle koottuja ruokatarpeita. Mainitaan lautamiehenä kolme kertaa 1569, 1572, 1575. Viimeisen kerran veroluetteloissa 1582.
    Puoliso
Magdalena Erikintytär ( taulu ) s. Laihia noin 1535.

XV Lapsia:

1. Katarina Östenintytär s. Uumaja noin 1552, k. jälkeen 1614.
       Puoliso 1:o Lauri (Sinius, Siniluoto?) s. noin 1550, k. noin 1579. - Mahdollisesti Salon eli Saloisten pitäjän Salon kylän Siniluodosta.
       Puoliso 2:o noin 1680 Matti Laurinpoika Granberg s. noin 1550, k. noin 1590. - Saloisen vouti ja alikirjuri.
       Puoliso 3:o noin 1591 Heikki Laurinpoika Lithovius s. noin 1550, k. Liminka 1615. - Limingan kirkkoherra, rovasti. Allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen 1593.
2. Anna Östenintytär s. noin 1553.
       Puoliso 1:o noin 1575 Johannes Frisius s. noin 1550. - Mainitaan Vöyrin kappalaisena vuoden 1571 hopeaveroluettelossa. Sen mukaan Johanneksella ei ollut omaisuutta lainkaan, mutta hänen maksettavakseen määrättiin kuitenkin 3 ¼ luotia hopeaa. Luukon (1975) mukaan Johannes oli ehkä itsenäistyneen Laihian kirkkoherrakunnan ensimmäinen kappalainen (Johannes (Hans) N.N., mahdollisesti Frisius) ehkä noin 1576–1578.
       Puoliso 2:o Jakob Eskilinpoika (Jacobus Aeschilli) s. noin 1550, k. Laihia 1611. - Sotilaspappina palveltuaan Laihian kappalainen ehkä noin 1578, samalla Laihian sijaiskirkkoherra Matthias Martinin sairauden aikana ainakin noin 1579–1580; Laihian kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä 22.6.1580.
       Jacobus Aeschilli sai käskynhaltija, kreivi Axel Leijonhufvudin kirjeellä 3.3.1589 pienen ja köyhän seurakunnan kirkkoherrana vähätuloisuutensa takia vapautuksen apuverosta ja kestitysmaksuista. Hänet (”Her Jacob i Laihala”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 12 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
       Allekirjoitti (”Iacobus Eschilli pastor in Laihial”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Jacobus Eschilli Laihelasa.”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
3. Kristina Östenintytär s. Uumaja noin 1562, k. Ii noin 1632.
4. Margareta Östenintytär s. Uumaja noin 1567.
       Puoliso Anders Tysk s. Vaasa noin 1530. - Kuningas Kaarle IX:n räätäli. Asui Vaasassa.
5. Erik Östeninpoika - Talollinen Uumajan Västertegissä 1583-1630. Mahdollisesti sama, joka mainitaan veroluetteloissa poikana vuosina 1564-1565. Omisti 1601 kolme lehmää ja hevosen. Tilan vakituinen kylvö oli tuolloin kaksi tynnyrinalaa.
       Mainitaan lautamiehenä 1615-1617. Naapuri Lars Zachariaanpoika sai 20 mk sakkoa vuonna 1617 lyötyään Erik Östeninpojan käsivarteen täyden verihaavan. Maksanut vuonna 1619 veroa 4 ½ mk rahassa, yhdeksän naulaa voita ja 1 1/8 kannua tervaa. Tilan koko oli 3/8 manttaalia.
       Puoliso Karin
6. Barbo Östenintytär s. Uumaja noin 1570. - Avioitui Tukholmaan.
7. Brita Östenintytär s. Uumaja noin 1571, k. Isokyrö 1629. - Britan apuna hääri vuonna 1610 piika ja renki. Brita nousee esiin muutaman asiakirjan kautta vahvana emäntänä, joka pysyi tiukasti suurtilan ohjaksissa kiinni vielä senkin jälkeen, kun hänen pojastaan Hans Petterinpojasta tuli vuonna 1612 Komsilan virallinen isäntä
       Puoliso Petter Jaakonpoika Geet, Gumse s. Isokyrö noin 1560, k. Puola 1629. - Nimi alkuaan todennäköisesti Geet. Isonkyrön Gumsilan eli Komsilan talon omistaja 1588. Isonkyrön nimismies 1589. Varusti ratsumiehiä Ruotsi - Suomen armeijaan, ja palveli itsekin ratsumiehenä.
       Ratsumiehenä Petter Gumse otti osaa Nuijasodan (1596-97) taisteluihin huovien puolella. Nuijasodan päätyttyä, Kaarle-herttuan kukistettua kuningas Sigismundin, valloitettua Suomen ja aloitettua kostotoimet aatelistoa ja huoveja vastaan, Petter jätti perheensä ja lähti Puolaan, jossa eli koko loppuelämänsä.
8. Magdalena Östenintytär s. noin 1580. - Eli Kalajoella "vanhana ja voimattomana" vielä maalikuussa 1650. Suvut Forsman, Mathesius, Wallenstjerna ja Tigerstedt ovat hänen jälkeläisiään.
       Puoliso Petrus Michaelis Arctophilacius s. Lohtaja noin 1570, k. Kalajoki (haudattiin Kalajoen kirkon lattian alle) kesällä 1647, vanh Pohjanmaan talonpojiston vauraimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin edustajiin kuulunut Lohtajan nimismies, Lohtajan kirkonkylän Matinmikon eli Mattilan talollinen, maakauppias ja laivuri Mikko Matinpoika ja N.N. Eriksdotter (Kokkolan kirkkoherran Ericus Benedictin tytär?).
       Sotilaspappi jossakin pohjalaisessa lippukunnassa ainakin vuodesta 1603; Kalajoen kappalainen 1605, kirkkoherra 1610 (mainitaan kirkkoherrana jo mikonpäivän aikaan); Pohjanmaan pohjoisen rovastikunnan maarovasti (lääninrovasti), tiedot hänen suorittamistaan rovastintarkastuksista kuitenkin puuttuvat (Lempiäinen 1967). Oli Pappissäädyn valtiopäivämies 1634 Tukholmassa, jossa allekirjoitti 29.7. valtiopäiväpäätöksen.
       Osti Kalajoen Sipolan 1608 ja omisti huomattavan suuren karjan. Hän harjoitti laajamittaista kauppapurjehdusta ja sai siitä hyvästä ilmeisen kateellisilta Kokkolan porvareilta nimen Terva-Pieti. Päästäkseen osalliseksi Rahjan saariston tuottavaan lohenpyyntiin kirkkoherra hankki pappilan omistukseen Paattiskarit ja Korkiakarin.
       Kun Arctophilaciukselle kokoontui omista elinkeinoista ja kirkkoherran suuresta palkasta paljon kauppatavaraa, hän hankki oman laivan, jollainen hänellä oli viimeistään 1617. Siitä lähtien herra Pietarilla näyttää olleen aina vähintään yksi merikelpoinen alus. Laivoja hän käytti paitsi omien tavaroiden kuljetukseen myös kruunun verovarojen rahtaamiseen; 1620 kirkkoherran alus tuhoutui kovassa myrskyssä Kruunupyyn Hästöfjärdenillä täynnä verojyviä. Vuonna 1631 hän myi erään laivan kruunulle.
       Veronvuokraaja Jaakko Burmanin jäätyä 1625-26 suureen velkaan kruunulle hänen takaajansa, joihin Pietari Arctophilacius kuului, tuomittiin maksamaan velka. Tämä oli tuntuva isku, mutta hallituksen on kerrottu myöntäneen kirkkoherralle vuodeksi yksinoikeuden tervan ostamiseen Kalajoen markkinoilta, mistä hän sai Terva-Pietin liikanimen. Arctophilacius kuoli rikkaana miehenä, kuten näkyy siitäkin, että hänen arkkunsa koristamiseen käytettiin vähintään naula (425 grammaa) hopeaa.
9. Hans Östeninpoika s. noin 1568, k. jälkeen 1633. - Östen Sursillin avioton poika. - Kokkolan lukkari jo 1588, sitten ehkä Laihian lukkari. Sai Kuningas Kustaa II Adolfilta nimen Vaasan Suurjunkkari. Oli erittäin varakas mies.
       Puoliso nimeltä tuntematon.